Valikko Sulje

minimalismi.net

yksinkertaisesti vähemmän

Miten voitat pelkosi nyt?

Mitä sinä pelkäät? Mikä on se asia tai päätös, jonka tiedät, että sinun tulisi tehdä tänään tai mieluiten jo eilen, mutta minkä tekemistä edelleen välttelet ja siirrät tuonnemmaksi? Mitä asioita pakenet yltiöpäiseen kuluttamiseen? Tai ympärivuorokautiseen työntekoon, ylensyömiseen, väkivaltaan, rahan perässä juoksemiseen tai itsesi rääkkäämiseen? Mitä päätöksiä jätät tietoisesti tai tiedostamattasi tekemättä, kun huuhtelet aivosi ajatuksineen kaatokänniin tai Netflix-maratonilla koomaan? Minkä pelon olet jättänyt kohtaamatta, kun purat ahdistustasi raivoamalla liikenteessä, räyhäämällä lapsille tai trollaamalla sosiaalisessa mediassa?

Me ihmiset useimmiten tiedämme melko tarkkaan mitä meidän tulisi tehdä toisin, jotta elämänlaatumme oikeasti paranisi ja saisimme aikaan niitä asioita, joita todellisuudessa haluamme tehdä. Ongelma ei ole siinä, ettei meillä ole aavistustakaan, mitä pitäisi tehdä. Vaan siinä, että emme vain tee niin. Suurimmalla osalla meistä on myös kokemusta siitä, että kun saamme viimein puristettua kaiken tahdonvoimamme tai väsymme keksimään sijaistoimintoja, ja päätämme lopulta tehdä sen, mitä täytyy tehdä, se ei olekaan niin vaikeaa! Siihen ei menekään loputtomasti aikaa eikä se vaadikaan sen enempää energiaa kuin meillä on käytettävissä. Ja vaikka sen tekeminen olisi kuinka haastavaa ja raskasta, lopputulos on aina sen arvoinen.

Jos odotamme etukäteen täydellistä varmuutta tai valmistaudumme loputtomasti pienentääksemme riskejä, emme saa koskaan aikaiseksi mitään. ”Se, että jokin päätös tai valinta pelottaa, kertoo siitä, että olemme tekemässä juuri oikeita asioita”, sanoi Zen Habits -bloggaaja Leo Babauta tuoreessa haastattelussaan. Koska ihmisellä on taipumus pyrkiä nopeaan tarpeentyydytykseen ja mahdollisimman helppoon onnellisuuteen, me useimmiten pakenemme tuota pelkoa tai epämukavuutta Facebookiin, Netflixiin, shoppailuun, bileisiin tai kiireellisiin mukatärkeisiin tehtäviin. Tai annamme pelolle vallan ja alamme kertoa itsellemme kauhutarinaa, kuinka epämukavan päätöksen tekeminen saa varmasti koko elämämme luisumaan hallitsemattomaan alamäkeen. Murehdimme etukäteen kaikkia mahdollisia seurauksia, joita haastava päätöksenteko täydellisesti epäonnistuessaan voisi tuoda tullessaan.

Todellisuudessa meidän tulee vain kohdata pelko silmästä silmään. Istua alas ja hengittää syvään. Tarkkailla pelon aiheuttamia tuntemuksia. Puristaako rinnasta, hikoileeko kädet, nouseeko iho kananlihalle, täriseekö polvet? Anna näiden asioiden vain tapahtua äläkä vedä niistä mitään johtopäätöksiä, koska tällöin vain ruokkisit pelkoa entistä enemmän. Mitä sitten, vaikka kätesti hikoilevat? Ei siihen kuole. Se että sydämesi hakkaa kahta kovempaa, kertoo vain siitä, että olet astumassa uteliaisuusalueelle ja unelmiesi toteutumiseen johtava polku alkaa seuraavalla askeleella. Tämä pelko on ystäväsi. Voit oppia odottamaan sitä innolla panikoinnin sijaan. Aloita pienin askelin ja tee vähän pienempiä päätöksiä ensin. Tule tutuksi pelkosi kanssa ja opi sietämään vaikeiden valintojen aiheuttamaa jännitystä. Ja vaikka jokin päätös osoittautuisi vääräksi, sittenpä ainakin tiedät ja voit oppia kokemuksesta. Ei siitä maailmanloppua tule. Ensi kerralla osaat tehdä entistäkin parempia valintoja.

Ja sitten vain teet sen mitä pitää.

Soitat vaikean puhelun. Maksat maratonin osallistumismaksun. Viet viimeisen tupakka-askin roskikseen. Jätät karkkipussin kaupan hyllylle. Pyydät kiinnostavaa ihmistä kahville. Leikkaat luottokorttisi palasiksi. Haet unelmiesi työpaikkaa. Kerrot kumppanillesi, että haluat erota. Vaihdat eteisen palaneen lampun. Alat meditoimaan joka aamu kaksi minuuttia. Teet ostotarjouksen asunnosta. Pyydät tai annat anteeksi. Luovut Muumimuki-kokoelmastasi. Istut kirjoittamaan runoja. Järjestät sukkalaatikkosi ja heität rikkinäiset ja parittomat sukat roskiin. Laitat auton myyntiin. Vedät lenkkarit jalkaan ja astut ovesta ulos. Tiskaat paistinpannun heti ruoanlaiton jälkeen. Poistat Facebookin puhelimesta. Irtisanot vuokrasopimuksen. Tilaat pizzan sijaan salaatin. Kerrot puolisollesi, että haluat lapsen. Varaat ensimmäiset lennot maailmanympärimatkalle. Kosit elämäsi ihmistä. Pyydät ansaitsemasi palkankorotuksen. Kaadat viinat viemäriin. Myyt television. Alat säästää säännöllisesti. Palautat myöhässä olevat lainat kirjastoon. Hankit koiran. Irtisanoudut töistä. Lopetat lihansyönnin. Teet tarkan budjetin. Eroat kirkosta. Aloitat lihansyönnin. Kelaat videokasetin alkuun.

Just. Tee se nyt.

 

Minimalismia työhön

Nykyajan jatkuvan tavoitettavuuden vaatimus on tehnyt myös työelämästä entistäkin hektisempää ja täyttänyt päivämme keskeytyksillä, jotka vaativat huomiotamme. Sähköpostin, WhatsAppin, Slackin ja muiden erilaisten viestimien sekä sosiaalisen median ilmoitusten tulvan myötä herpaantumatonta keskittymistä vaativien työtehtävien hoitaminen rauhassa on yhä harvinaisempaa. Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan tällainen keskeytysten kulttuuri aiheuttaa tarkkaavaisuushäiriöitä. Ja vaikka sulkisi välillä viestimet, häiriintyy keskittymiskyky myös siitä, että tietää jonkin toisen homman olevan kesken tai vaativan huomiota taustalla.

Jokainen kuitenkin valitsee taistelunsa itse. Työlleen kannattaa määritellä selkeät tavoitteet ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden toteutumiseksi. Työyhteisössä voidaan sopia miten ja milloin viestitään ja jokaisen oma vastuu on johtaa itseään niin, etteivät keskeytykset häiritse tavoitteisiin ja tuloksiin pääsemistä. Multitasking ei yksinkertaisesti toimi, vaan on opittava uudelleen keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Minimalismin periaatteet toimivat mainiosti myös töissä. Raivaa kalenterista ja työpäivästä turhat resurssisyöpöt pois, niin voit keskittyä olennaiseen. Siihen mikä on oikeasti tärkeää.

Useimmiten työssäkin kuormittavinta on epämääräinen hallitsemattomuuden tunne, joka johtuu siitä, ettei meillä ole selkeää kokonaiskuvaa hoidettavien asioiden tarkoituksesta, määrästä tai prioriteetista. David Allenin klassikkoteos Getting Things Done neuvoo, että paras tapa lähteä purkamaan tuota sumaa, on kirjoittaa kaikki tehtävät ja muistettavat asiat ylös. Ihan kaikki. Suuret ja ennen kaikkea myös ne pienet. Kun kaikki asiat on purettu ulos muistista, tarvitaan luotettava järjestelmä, johon ne saadaan talteen. Se voi olla kalenteri, muistikirja, bullet journal, arkistokaappi, puhelimen muistio, viisikymmentä tyhjää A4-arkkia tai ihan mikä tahansa. Kunhan sitä on itselle luontevaa käyttää. Asioiden kirjoittaminen muistiin ei hyödytä, ellei niihin palaa oikeaan aikaan.

Kaikki listatut tehtävät kannattaa asettaa sopivaan mittakaavaan. On heti hoidettavia pikkuasioita, viikkopalaveriin mennessä selvitettäviä asioita, muutaman kuukauden projekteja, vuositavoitteita, viisivuotisvisioita ja elämän mittaisia missioita. Työt ja tehtävät kannattaa siis jakaa omille listoilleen sen mukaan, mikä niiden aikajänne on. Näitä listoja on sitten käytävä läpi yhtä tiheästi. Yksinkertainen tehtävälista on tarkistettava joka aamu ja mikäli päivän päätteeksi on jotakin vielä hoitamatta, se siirretään valmiiksi seuraavan päivän listaan. Viikko- ja kuukausitasolla etenevät tehtävät ja suunnitelmat vaativat huomiota vähän harvemmin. Vuosisuunnitelmiin on hyvä palata vähintään muutaman kuukauden välein ja itselleen kannattaa järjestää säännöllisesti myös kehityskeskusteluita, joissa on hyvä käydä läpi omat henkilökohtaiset kasvutavoitteet.

Jos työelämä tuntuu liian pieneltä näpertelyltä arkisten kiireiden keskellä, kannattaa hetkeksi keskittyä pitkän aikavälin tavoitteisiin, jotta muistaa miksi asioita tehdään. Jos taas on taipumusta taivaanrannan maalailuun, on hyvä määritellä yksityiskohtaisempia tavoitteita ja yksittäisiä tehtäviä, joilla niihin päästään. Loppu on enää tekemisestä kiinni. Koska työ on yhä useammin abstraktia eikä aina ole helppoa hahmottaa, mitä on saanut aikaan, voi yksinkertaisen rasti ruutuun -tehtävälistan käyttäminen tuoda työhön lisää konkreettisuutta ja aikaansaamisen tuntua. Kun kaikki muistettavat asiat laittaa aina ylös oikeaan listaan ja tietää palaavansa niiden äärelle juuri silloin, kun se on ajankohtaista, vapautuu todella paljon resursseja asioiden keskittyneeseen tekemiseen. Enää ei tarvitse murehtia sitä, muistaako kaikki hoidettavat tehtävät, vaan voi keskittyä niiden hoitamiseen.

Se oo ku tehä.

Älä osta mitään -vuosi 2018

Hyvää tätä vuotta! Päätin rauhoittaa loppuvuoden lepäämiselle ja jätin viimeiset suunnittelemani blogitekstit ja videot tekemättä. Nyt jälleen uudella innolla uuteen vuoteen ja uusiin haasteisiin. Harjoittelin jo joulukuun ajan kahdeksan tunnin yöunien nukkumista ja onnistuin melko hyvin. Muutama yö tuli juhliessa valvottua, mutta aika hyvin sain otettua univelat takaisinkin. Jatkan samaan mallin tänä vuonna. Pyrin jo valmistautumaan tulevaan helvetinviikkoon ja menemään vielä tavallista aiemmin nukkumaan. Aikaistan myös aamuheräämistä pikku hiljaa 20 minuutilla joka päivä. Testasitko itse uudenvuodenlupauksia jo etukäteen? Miten onnistui?

Parempien yöunien lisäksi haastan itseni tänä vuonna juoksemaan jälleen enemmän. Ilmoittauduin elokuussa juostavalle ensimmäiselle maratonilleni ja aloitan valmistautumisen heti huomenna (mañana). Päätin myös kieltää itseltäni sokerin, roskaruoan ja muut herkut, koska niitä on jälleen syksyn mittaan tullut syötyä liiankin kanssa. Tänään vielä kävin Pietarsaaren Korv Göransin legendaarisella kebabilla, mutta huomisesta alkaen myös ruokavalion muutokset astuvat voimaan. Olen nyt ollut neljä kuukautta myös ilman alkoholia. Uudenvuoden yönä maistoin lusikallisen single malt -viskiä, mutta onneksi kyseessä oli sen verran heikompi yksilö, että totesin etten olisi menettänyt mitään, vaikka olisin jättänyt väliin. Alkoholitonta linjaa siis jatketaan ainakin elokuussa vietettäviin nelikymppisiini asti. Onko sinulla terveyteen tai liikuntaan liittyviä tavoitteita tälle vuodelle?

Edellisten lisäksi vielä ehkä kaikkein suurimpana haasteena päätin toteuttaa haaveilemani älä osta mitään -vuoden. Ostan tietenkin ruokaa ja muita pakollisia päivittäistavaroita, mutta en tee yhtäkään isompaa hankintaa tänä vuonna. Kuvastamme poiketen kyseessä eivät ole siis ostohousut, vaan perjantaina hankitut ainoat farkkuni, joilla aion pärjätä koko vuoden. Lähes kaikissa farkuissahan on nykyään elastaania, mikä tekee niistä mukavat jalassa, mutta myös omassa käytössäni kestämättömät. Kaikki viimeaikaiset farkkuni ovat kuluneet haaroista puhki reilussa puolessa vuodessa. Kerroin ongelmani paikallisen Carlingsin myyjälle, jolta sain muuten erittäin hyvää palvelua. Hän tarjosi ratkaisuksi mm. uudehkon Neuw-merkin käyttämää japanilaista denimiä, jonka pitäisi kestää paremmin. Näillä on siis tarkoitus selvitä vähintään koko vuodesta. Mikäli joku vaate tai muu välttämätön kuitenkin hajoaa, annan itselleni luvan korvata rikkinäisen ehjällä. Muuten ei shoppailulle ole tänä vuonna kalenterissani tilaa. Oletko kokeillut älä osta mitään -haastetta? Mikä sinulle oli siinä kaikkein vaikeinta?

Helvetinviikko

Luin minulle suositellun Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjan ja innostuin tietenkin, niin kuin tapanani on. Kirjan ideana on armeijan erikoisjoukkojen raskaimman harjoitusviikon toteuttaminen siviiliversiona. Joka aamu viideltä ylös ja kymmeneltä nukkumaan! Metsäleirille ei kuitenkaan tarvitse lähteä (ellei välttämättä halua), vaan tarkoituksena on ylittää itsensä ja olla paras mahdollinen versio itsestään. Jokainen asettaa helvetinviikolleen oman tavoitteen ja laatii strategian sen saavuttamiseksi. Viikon yhteiseen ohjelmaan kuuluu aikaisten heräämisten lisäksi ehdottomasti terveellinen ruokavalio ja kuntoilua joka päivä. Helvetinviikon päiville on myös omat teemansa sekä niiden mukaisia tehtäviä. Vaativin lienee puolentoistavuorokauden rutistus torstaista perjantaihin, jolloin on siis tarkoitus paiskoa töitä allnighter ilman silmäystäkään yöunia.

Itse aion tehdä helvetinviikosta tehokkaan potkukäynnistyksen tulevalle vuodelle. Joulukuun kinkku- ja suklaaövereiden jälkeen on syytä aloittaa herkkuvajarit ja tehokas valmistautuminen loppukesän maratonille. Helvetinviikolla opettelen selviämään elämästä ilman lisättyä sokeria ja aloitan jälleen juoksemisen tarkasti harjoitusohjelman mukaan. Tavoitteenani on lisäksi kirjoittaa ja koostaa viikon aikana 30 sivua julkaisukelpoista tekstiä. Olen melko varma, että tietokoneen ja työpöydän ääressä kokonaisen yön valvomisesta ei tule omalla kohdallani mitään, joten harkitsen myös jonkinlaisen yöllisen vaelluksen tekemistä siten, että pysähdyn aina välillä jonnekin kirjoittamaan. Pyrin myös dokumentoimaan koko viikon vloggaamalla fiiliksiäni joka päivä minimalismi.netin youtube-kanavalle.

Oman helvetinviikkoni ajankohdaksi valitsin tammikuun toisen viikon 8.-14.1., jotta joulun ja uudenvuodenjuhlinnan pöly ehtii kunnolla laskeutua ja jää vielä muutama päivä aikaa henkisesti valmistautua rutistukseen. Se on myös ensimmäinen viisipäiväinen täysi työviikkoni pitkään aikaan. Viikon on tarkoitus olla niin rankka ponnistus kuin suinkin. Niin, että sitä jälkeenpäin muistellessa normaalit arjen kiireet tuntuvat helpolta palalta kakkua. Tarkoituksena on myös, että helvetinviikolla omaksutuista hyvistä tavoista ainakin jotkut jäisivät osaksi arkea vielä viikon jälkeenkin.

Onnistuneen Marraskuun minimalismipelin seurauksena ajattelin, että tästäkin viikosta tulee paljon parempi porukalla. Tuskin samanlaista yleisömenestystä, mutta jos muutamakin lähtee mukaan, niin voimme jälleen jakaa kokemuksia ja kannustaa toisiamme. Helvetinviikko sopii mainiosti myös esim. koko kodin raivaamiseen, minimalistisen elämän aloittamiseen, tekemättömien töiden tehokkaaseen suorittamiseen, budjetin tekemiseen ja raha-asioiden kuntoon laittamiseen, mindfulnessin ja meditoinnin, opiskelun tai uuden harrastuksen aloittamiseen tai oikeastaan ihan mihin tahansa, mikä vie sinut mukavuusalueelta uteliaisuusalueelle. Helvetinviikosta voi myös tehdä vuosittaisen perinteen ja aloittaa uuden vuoden aina tehokkaasti kaasu pohjassa.

Suosittelen, että hankit kirjan käsiisi mahdollisimman pian esim. kirjastosta, niin ehdit valmistautua omaan helvetinviikkoosi riittävän hyvin. Bertrand suosittelee vähintään kolmen viikon valmistautumisaikaa, jotta voit suunnitella oman viikkosi tavoitteet ja toteutuksen sekä orientoitua koitokseen. Jaa halutessasi omat helvetinviikon kokemuksesi sosiaalisiin medioihin tunnisteella #helvetinviikko2018 ja osallistu facebook-tapahtumaan, josta löydä myös viikon säännöt sekä eri päivien teemat. Tervetuloa helvetinviikolle!

Aika on rahaa

Viime viikolla Minimalistinen kirjoitti rohkeasti rahasta ja omista kulutustottumuksistaan, joten päätin itsekin laittaa aiheesta omat pari senttiäni likoon. Kuten olen kertonut myös minun rahankäyttöni on ollut aiemmin melko holtitonta ja minulla on ollut taipumusta elää yli varojen. Tämä ja siitä aiheutuva ahdistus olivat myös merkittäviä syitä sille, että päätin viime keväänä ryhtyä minimalistiksi. Ja kokemukseni poikkeaa Hennan omasta siinä, että olen todellakin onnistunut laittamaan kuluttamiseni kuriin ja luopumaan kaikista osamaksuista.

Edelleen siis maksan noista vanhoista huonoista tavoistani lainanlyhennystä monta sataa euroa kuukaudessa, mutta olen onnistunut pysymään maksuohjelmassa täysin enkä ole enää tehnyt uusia hankintoja luotolla. Suosittelenkin kaikille, joille rahankäyttö tuottaa päänvaivaa, absolutismia luottokorttien suhteen. Itse saksin omani silpuksi ja tein vakaan päätöksen, etten enää koskaan osta mitään osamaksulla. Sitä mitä en voi ostaa tarvittaessa heti tai johon en malta säästää etukäteen, en tule ikinä saamaan. Ymmärrän tietenkin, että esim. asuntolainassa on todennäköisesti järkeä, jos omistusasuminen tai sijoittaminen kuuluu suunnitelmiisi, mutta itse en aio enää koskaan sellaiseen sekaantua.

Minulla on ollut onni ja etuoikeus tehdä syksyn ajan kolmepäiväistä työviikkoa. Olen saanut myös liiton ansiosidonnaista päivärahaa, joten olen selvinnyt taloudellisesti ihan kohtalaisesti. Tässä on ollut ehdottomasti puolensa. Olen nauttinut suunnattomasti ylipitkistä viikonlopuista ja siitä, että olen voinut käyttää runsaasti aikaa itselleni tärkeisiin asioihin, kuten tämän blogin kirjoittamiseen ja tubettamiseen. Olen myös lukenut paljon ja voinut viettää enemmän aikaa lasten ja ystävien kanssa. Nyt tilanne muuttuu, kun aloitan vuodenvaihteessa jälleen kokopäivätyön. Toimenkuva- ja palkkaneuvottelut ovat vielä hieman vaiheessa, mutta jatkan siis nykyisessä työpaikassani myynnin ja markkinoinnin parissa. Voi olla, että menee jonkin aikaa tottua viisipäiväiseen viikkoon, mutta pyrin jatkossakin mm. ylläpitämään samaa julkaisutahtia blogissa ja youtubessa.

Järjestelyn myötä olen oppinut arvostamaan aikaani entistäkin korkeammalle ja toisaalta mittaamaan myös kustannuksia rahan lisäksi ajassa. Kun vanha imurini hajosi ja pohdin sen korvaamista varrellisella rikkaimurilla, laskin tarkkaan kuinka monta työpäivää tai tuntia se tulisi minulle maksamaan. Toisaalta vanhakin imuri oli vielä korjattavissa, mutta se oli muutenkin melko epäkäytännöllinen nykyisiin asumisolosuhteisiini. Sain onneksi vanhan imurin vielä myytyä, joten uutta ei tarvinnut maksaa kokonaan hartiapankilla. Rikkaimuri on osoittautunut siinä mielessä loistavaksi valinnaksi, että olen imuroinut huomattavasti useammin ja enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta koska kotini on tästä johtuen nykyään aina lähes pölytön, en tarvitse erillistä suursiivousta edes jouluna. Aikaa ja vaivaa voi siis säästää monella eri tavalla!

Laskeskelin tässä myös, että keväällä ottamani laina tulee minulle aivan järjettömän kalliiksi, jos maksan sen pois alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Toisaalta jos lyhennän lainaa vielä reilulla sadalla eurolla enemmän joka kuukausi, saan sen maksettua vuotta nopeammin ja säästän tuhansia euroja korkokuluissa. Tämä maksaa minulle siis noin yhden työpäivän lisää kuukaudessa, mutta toisaalta lyhentää velkavankeuttani huomattavasti. Olen edelleen kuluneen syksyn aikana tehnyt erinäisiä hankintoja suunnilleen vastaavalla summalla kuukaudessa, mutta nyt päätän, että sekin raha on yksinkertaisesti välttämätöntä käyttää lainan maksuun.

Seuraavista kahdesta vuodesta tulee siis näillä näkymin tähän astisen elämäni vaikeimmat älä osta mitään -vuodet! Pyrin laittamaan kaikki mahdolliset ostamiseen liittyvät mieliteot toistaiseksi pitoon. Tiedän kuitenkin jo nyt, että esim. jalassani olevat ainoat farkkuni tulevat hajoamaan hetkenä minä hyvänsä, joten ne on pakko kohta korvata uusilla. Jos joku siis menee rikki, annan itselleni luvan mahdollisuuksien mukaan korvata sen ehjällä. Mutta kaikki muu ostaminen ruokaa ja välttämättömiä kulutushyödykkeitä lukuunottamatta olkoon pannassa.

 

Vanhemmat artikkelit