Valikko Sulje

minimalismi.net

yksinkertaisesti vähemmän

Helvetinviikko

Luin minulle suositellun Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjan ja innostuin tietenkin, niin kuin tapanani on. Kirjan ideana on armeijan erikoisjoukkojen raskaimman harjoitusviikon toteuttaminen siviiliversiona. Joka aamu viideltä ylös ja kymmeneltä nukkumaan! Metsäleirille ei kuitenkaan tarvitse lähteä (ellei välttämättä halua), vaan tarkoituksena on ylittää itsensä ja olla paras mahdollinen versio itsestään. Jokainen asettaa helvetinviikolleen oman tavoitteen ja laatii strategian sen saavuttamiseksi. Viikon yhteiseen ohjelmaan kuuluu aikaisten heräämisten lisäksi ehdottomasti terveellinen ruokavalio ja kuntoilua joka päivä. Helvetinviikon päiville on myös omat teemansa sekä niiden mukaisia tehtäviä. Vaativin lienee puolentoistavuorokauden rutistus torstaista perjantaihin, jolloin on siis tarkoitus paiskoa töitä allnighter ilman silmäystäkään yöunia.

Itse aion tehdä helvetinviikosta tehokkaan potkukäynnistyksen tulevalle vuodelle. Joulukuun kinkku- ja suklaaövereiden jälkeen on syytä aloittaa herkkuvajarit ja tehokas valmistautuminen loppukesän maratonille. Helvetinviikolla opettelen selviämään elämästä ilman lisättyä sokeria ja aloitan jälleen juoksemisen tarkasti harjoitusohjelman mukaan. Tavoitteenani on lisäksi kirjoittaa ja koostaa viikon aikan 30 sivua julkaisukelpoista tekstiä. Olen melko varma, että tietokoneen ja työpöydän ääressä kokonaisen yön valvomisesta ei tule omalla kohdallani mitään, joten harkitsen myös jonkinlaisen yöllisen vaelluksen tekemistä siten, että pysähdyn aina välillä jonnekin kirjoittamaan. Pyrin myös dokumentoimaan koko viikon vloggaamalla fiiliksiäni joka päivä minimalismi.netin youtube-kanavalle.

Oman helvetinviikkoni ajankohdaksi valitsin tammikuun toisen viikon 8.-14.1., jotta joulun ja uudenvuodenjuhlinnan pöly ehtii kunnolla laskeutua ja jää vielä muutama päivä aikaa henkisesti valmistautua rutistukseen. Se on myös ensimmäinen viisipäiväinen täysi työviikkoni pitkään aikaan. Viikon on tarkoitus olla niin rankka ponnistus kuin suinkin. Niin, että sitä jälkeenpäin muistellessa normaalit arjen kiireet tuntuvat helpolta palalta kakkua. Tarkoituksena on myös, että helvetinviikolla omaksutuista hyvistä tavoista ainakin jotkut jäisivät osaksi arkea vielä viikon jälkeenkin.

Onnistuneen Marraskuun minimalismipelin seurauksena ajattelin, että tästäkin viikosta tulee paljon parempi porukalla. Tuskin samanlaista yleisömenestystä, mutta jos muutamakin lähtee mukaan, niin voimme jälleen jakaa kokemuksia ja kannustaa toisiamme. Helvetinviikko sopii mainiosti myös esim. koko kodin raivaamiseen, minimalistisen elämän aloittamiseen, tekemättömien töiden tehokkaaseen suorittamiseen, budjetin tekemiseen ja raha-asioiden kuntoon laittamiseen, mindfulnessin ja meditoinnin, opiskelun tai uuden harrastuksen aloittamiseen tai oikeastaan ihan mihin tahansa, mikä vie sinut mukavuusalueelta uteliaisuusalueelle. Helvetinviikosta voi myös tehdä vuosittaisen perinteen ja aloittaa uuden vuoden aina tehokkaasti kaasu pohjassa.

Suosittelen, että hankit kirjan käsiisi mahdollisimman pian esim. kirjastosta, niin ehdit valmistautua omaan helvetinviikkoosi riittävän hyvin. Bertrand suosittelee vähintään kolmen viikon valmistautumisaikaa, jotta voit suunnitella oman viikkosi tavoitteet ja toteutuksen sekä orientoitua koitokseen. Jaa halutessasi omat helvetinviikon kokemuksesi sosiaalisiin medioihin tunnisteella #helvetinviikko2018 ja osallistu facebook-tapahtumaan, josta löydä myös viikon säännöt sekä eri päivien teemat. Tervetuloa helvetinviikolle!

Aika on rahaa

Viime viikolla Minimalistinen kirjoitti rohkeasti rahasta ja omista kulutustottumuksistaan, joten päätin itsekin laittaa aiheesta omat pari senttiäni likoon. Kuten olen kertonut myös minun rahankäyttöni on ollut aiemmin melko holtitonta ja minulla on ollut taipumusta elää yli varojen. Tämä ja siitä aiheutuva ahdistus olivat myös merkittäviä syitä sille, että päätin viime keväänä ryhtyä minimalistiksi. Ja kokemukseni poikkeaa Hennan omasta siinä, että olen todellakin onnistunut laittamaan kuluttamiseni kuriin ja luopumaan kaikista osamaksuista.

Edelleen siis maksan noista vanhoista huonoista tavoistani lainanlyhennystä monta sataa euroa kuukaudessa, mutta olen onnistunut pysymään maksuohjelmassa täysin enkä ole enää tehnyt uusia hankintoja luotolla. Suosittelenkin kaikille, joille rahankäyttö tuottaa päänvaivaa, absolutismia luottokorttien suhteen. Itse saksin omani silpuksi ja tein vakaan päätöksen, etten enää koskaan osta mitään osamaksulla. Sitä mitä en voi ostaa tarvittaessa heti tai johon en malta säästää etukäteen, en tule ikinä saamaan. Ymmärrän tietenkin, että esim. asuntolainassa on todennäköisesti järkeä, jos omistusasuminen tai sijoittaminen kuuluu suunnitelmiisi, mutta itse en aio enää koskaan sellaiseen sekaantua.

Minulla on ollut onni ja etuoikeus tehdä syksyn ajan kolmepäiväistä työviikkoa. Olen saanut myös liiton ansiosidonnaista päivärahaa, joten olen selvinnyt taloudellisesti ihan kohtalaisesti. Tässä on ollut ehdottomasti puolensa. Olen nauttinut suunnattomasti ylipitkistä viikonlopuista ja siitä, että olen voinut käyttää runsaasti aikaa itselleni tärkeisiin asioihin, kuten tämän blogin kirjoittamiseen ja tubettamiseen. Olen myös lukenut paljon ja voinut viettää enemmän aikaa lasten ja ystävien kanssa. Nyt tilanne muuttuu, kun aloitan vuodenvaihteessa jälleen kokopäivätyön. Toimenkuva- ja palkkaneuvottelut ovat vielä hieman vaiheessa, mutta jatkan siis nykyisessä työpaikassani myynnin ja markkinoinnin parissa. Voi olla, että menee jonkin aikaa tottua viisipäiväiseen viikkoon, mutta pyrin jatkossakin mm. ylläpitämään samaa julkaisutahtia blogissa ja youtubessa.

Järjestelyn myötä olen oppinut arvostamaan aikaani entistäkin korkeammalle ja toisaalta mittaamaan myös kustannuksia rahan lisäksi ajassa. Kun vanha imurini hajosi ja pohdin sen korvaamista varrellisella rikkaimurilla, laskin tarkkaan kuinka monta työpäivää tai tuntia se tulisi minulle maksamaan. Toisaalta vanhakin imuri oli vielä korjattavissa, mutta se oli muutenkin melko epäkäytännöllinen nykyisiin asumisolosuhteisiini. Sain onneksi vanhan imurin vielä myytyä, joten uutta ei tarvinnut maksaa kokonaan hartiapankilla. Rikkaimuri on osoittautunut siinä mielessä loistavaksi valinnaksi, että olen imuroinut huomattavasti useammin ja enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta koska kotini on tästä johtuen nykyään aina lähes pölytön, en tarvitse erillistä suursiivousta edes jouluna. Aikaa ja vaivaa voi siis säästää monella eri tavalla!

Laskeskelin tässä myös, että keväällä ottamani laina tulee minulle aivan järjettömän kalliiksi, jos maksan sen pois alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Toisaalta jos lyhennän lainaa vielä reilulla sadalla eurolla enemmän joka kuukausi, saan sen maksettua vuotta nopeammin ja säästän tuhansia euroja korkokuluissa. Tämä maksaa minulle siis noin yhden työpäivän lisää kuukaudessa, mutta toisaalta lyhentää velkavankeuttani huomattavasti. Olen edelleen kuluneen syksyn aikana tehnyt erinäisiä hankintoja suunnilleen vastaavalla summalla kuukaudessa, mutta nyt päätän, että sekin raha on yksinkertaisesti välttämätöntä käyttää lainan maksuun.

Seuraavista kahdesta vuodesta tulee siis näillä näkymin tähän astisen elämäni vaikeimmat älä osta mitään -vuodet! Pyrin laittamaan kaikki mahdolliset ostamiseen liittyvät mieliteot toistaiseksi pitoon. Tiedän kuitenkin jo nyt, että esim. jalassani olevat ainoat farkkuni tulevat hajoamaan hetkenä minä hyvänsä, joten ne on pakko kohta korvata uusilla. Jos joku siis menee rikki, annan itselleni luvan mahdollisuuksien mukaan korvata sen ehjällä. Mutta kaikki muu ostaminen ruokaa ja välttämättömiä kulutushyödykkeitä lukuunottamatta olkoon pannassa.

 

Joulukalenterista uudenvuodenlupaus – kuukauden ilmainen palautusoikeus!

Marraskuusta ja minimalismipelistä on selvitty! Miten meni noin niinku omasta mielestä? Itse sain turhat rojut karsittua, jäljelle jääneet tavarat laskettua ja muutaman hyvän minimalismiin liittyvän kirjankin luettua, joten pidän kuukautta aivan onnistuneena. Parasta marraskuussa on tietenkin se, että nyt se on ohi! Joko on joulukalenterin kaikki suklaat syöty vai selviätkö joulun odotuksesta luukkuja avaamatta? Itse ajattelin kokeilla tällä kertaa vähän erilaista joulukalenteria.

Kun vuosi vaihtuu, on minulla ainakin usein tapana ajatella, että jälleen kääntyy uusi sivu elämässä ja voi aloittaa monet asiat puhtaalta pöydältä. En ole joka vuosi tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta kyllähän sitä monesti on tullut haaveiltua terveellisemmistä elämäntavoista tai hyvien asioiden lisäämisestä elämään. Vuosi sitten päätin, että pyrin lukemaan tänä vuonna 50 kirjaa ja sainkin tavoitteen jo pari viikkoa sitten täyteen. Ehdottomasti todella hyvä päätös. Tulevana vuonna haluaisin nukkua paremmin kuin koskaan ja asetankin tavoitteeksi kahdeksan tunnin unet joka yö. Olisi myös upeaa päästä lopullisesti irti torkuttamisesta ja oppia nousemaan säännöllisesti aikaisemmin, kuin viimeiseen mahdolliseen herätykseen.

Tulosta ei kuulemma voi johtaa, mutta tekemistä voi. ”Valmentaja pystyy vaikuttamaan kaikkeen muuhun paitsi ottelun lopputulokseen, sillä lopputulos on seurausta siitä mitä kaukalossa tapahtuu.” Joten koska pelkkä päätös paremmista yöunista ei vielä johda niihin, täytyy keskittyä tekemisen johtamiseen. Tiedän ainakin muutamia asioita, joilla voin vaikuttaa nukkumiseeni. Minulle suurin haaste on varmasti puhelimen välttäminen ennen nukkumaanmenoa, mutta otan jälleen kerran itseäni niskasta kiinni. Tätä on tullut kokeiltua joskus ennenkin aivan hyvin tuloksin. Puhelin lataukseen eri huoneeseen jo tuntia ennen nukkumaanmenoa, tai yksiöni tapauksessa eteiseen. Viimeisen tunnin pyrin käyttämään esim. venyttelemällä ja lukemalla kirjoja. Vähennän myös valoja ja poltan kynttilöitä.

Olen pikkuhiljaa syksyn mittaan myös vähentänyt iltakahvin juomista ja korvannut sen lähes kokonaan vihreällä teellä, jonka pitäisi rauhoittaa kehoa yötä varten. Nyt päätänkin, etten enää kuuden jälkeen illalla juo kahvia. Muutenkin pyrin vähentämään kahvin määrää ja korvaamaan sen laadulla. Luovun kokonaan kahvinkeittimestä ja vien Moccamasterini töihin, kun muutamme ensi viikolla uudelle toimistolle. Kotona alan suodattamaan kahvini vesipannun ja Chemexin avulla. Tilasin myös käsikäyttöisen kahvimyllyn, jolloin saan itse jauhaa kahvini pavuista. Koska tiedän olevani hieman laiska, uskon että tällä on välitön vaikutus myös juomani kahvin määrään.

Useimmiten sanotaan, että uuden tavan oppimiseen menee noin 28 vuorokautta. Myös tavaroiden vähentäminen on taito, jota voi opetella pikkuhiljaa, ja moni varmasti huomasi tämän myös minimalismipeliä pelatessaan. Ja kuten polkupyörällä ajo, kun sen kerran oppii, ei se helposti unohdu. Päätinkin aloittaa uusien nukkumisrutiinien opettelun jo joulukuussa. Näin saan harjoitella uudenvuodenlupausta etukäteen ja siinä on vielä 31 päivän ilmainen palautusoikeus! Vaikka valvoisin koko jouluyön ja vuodenvaihteen, jää minulle kuitenkin vielä vaadittavat 28 yötä aikaa nukkua kunnolla. Ja mikäli pidemmät unet eivät parannakaan elämänlaatua, voin ensi vuonna unohtaa koko jutun ja päättääkin sen sijaan vaikka vähentää nukkumisen puoleen. Jos taas paremmat unet palkitsevat ja opin menemään myös ajoissa nukkumaan, voin helposti tehdä niistä näyttävän julkisen uudenvuodenlupauksen.

Millaisia tapoja sinä olet kaivannut elämääsi? Oletko tavannut tehdä uudenvuodenlupauksia niihin liittyen? Nyt ne kannattaa ottaa välittömästi käyttöön, lupaan sinullekin kuukauden ilmaisen palautusoikeuden.

Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme.
Erinomaisuus ei siis ole teko, vaan tapa.
–Aristoteles

Musta perjantai

On jälleen se aika vuodesta. Pimeää ja märkää, harmaata ja mustaa. Mikäpä piristäisikään tällaista päivää paremmin, kuin superedulliset löydöt alennusmyynnistä. Olenkin aina halunnut juuri tuollaisen pölynimurin! Enkä voi elää ilman käsikäyttöistä kahvimyllyä! Miten olen voinut edes selvitä hengissä tähän asti ilman sitä? Entisenä maksimalistina olen näköjään edelleen melko helppoa riistaa hyvin kohdistetuille markkinointiviesteille. Onneksi onnistuin pitämään itseni kurissa ja valitsemaan ”älä osta mitään” -päivän. Se on hyvä turvasatama meille kuntoutuksessa oleville materialisteille.

Kävin hiljattain Stockmannilla katsomassa mitä kaikkea en oikeastaan koskaan enää tarvitse. Samalla pohdin, että mikä siinä onkin, että uuden ostamisesta keskimäärin tulee kuitenkin ihmiselle ainakin hetkellisesti hyvä mieli. Sain oivia vastauksia parhaillaan lukemastani Fumio Sasakin kirjasta Goodbye, things. Kerron muuten kirjasta lisää ensi viikon #kirjakeskiviikko-videolla.

Ihmismielen ongelma omistamisen suhteen johtuu taipumuksestamme kaivata vaihtelua. Tottuminen ja kyllästyminen olemassaoleviin tavaroihin, kuvioihin ja joskus jopa ihmisiin saa meidät helposti turtumaan ja toisinaan ryhtymään jopa epätoivoisiin tekoihin. Todellisuudessa on välillä hyvä pysähtyä miettimään, että meillä oikeastaan on jo kaikkea, mitä olemme aina halunneet. Housut, jotka sinulla on jalassasi oli todennäköisesti joskus kaupan hyllyllä ja sinä halusit ostaa ne itsellesi. Työ, jossa et välttämättä enää viihdy oli aikanaan sellainen, johon ihan itse hait. Täytit työhakemuksen omin pikku kätösin ja yritit tehdä parhaan mahdollisen vaikutelman työhaastattelussa. Myös ihmissuhteet, joissa elät, ovat pääosin sinun itsesi valitsemia.

Ja vaikka hankkisimme kuinka paljon uusia asioita elämäämme, niille käy lopulta täsmälleen samalla tavalla. Mikään mitä ostat, ei säilytä uutuudenviehätystään kovin pitkään. Eikä mikään tavoite, jonka saavutat, riitä pitämään sinua tyytyväisenä enää hetken päästä. Muistan, kuinka joitakin vuosia sitten ostin elämäni ensimmäisen BMW:n, josta olin haaveillut pikkupojasta saakka. Otin varmasti kyseisessä kaupassa takkiini, mutta auto oli vain aivan pakko saada. Ja jo samana päivänä, kun ajoin sillä kotiin, tiesin millaisen Bemarin haluan seuraavaksi! Ostamisen tuottama ilo on ohimenevää ja suurin ongelma siinä on, ettei sitä lopulta saa 30.000 euron autosta sen enempää kuin 3.000 euron autosta.

Toinen haaste ostamisessa on, että alamme helposti pitää omistamiamme esineitä niiden käyttöarvon lisäksi itseilmaisun välineinä. Saatamme hankkia asioita vain statuksen vuoksi tai saadaksemme huomiota ja hyväksyntää. Tunnistan itsessäni fanaattisena applelaisena taipumusta tähänkin. Hyväksynnän kaipaaminen kuulunee osittain ihmisyyteen, mutta tuottaa ongelmia, jos ja kun alamme mittaamaan omaa tai toisten arvoa sillä perusteella, mitä ja millaisia tavaroita omistamme. Tämä johtaa helposti siihen, että ainut keino itsetunnon kohottamiseksi on ostaa enemmän ja kalliimpaa! Eikä aikaakaan, kun se mitä omistamme alkaakin omistaa meidät.

Kuinka usein muistamme olla kiitollisia siitä, että meillä on jo oikeastaan kaikkea, mistä olemme joskus haaveilleet? Todellinen onnellisuus ja oman itsen arvostaminen alkaa siitä, kun lakkaamme haluamasta lisää.

Tarpeettoman tavaran ostaminen alennuksella tulee loppuviimein todella kalliiksi. Varokaa mustaa jäätä. #mustaperjantai #äläostamitään
@minimalisminet

Minimalismipelin selviytyjät

Marraskuun 30 päivän #minimalismipeli on omalta osaltani pelattu ja hämmentävän pitkälle pysyin itsekin mukana. Päivä 19 jäi hieman vaiheeseen, mutta yhteensä hävitin 177 asiaa. Tähän lukuun sisältyy kyllä myös noin 60 postit-lappua.

Mitä sitten jäi jäljelle? Yhteensä 572 asiaa. Tässä listaus kaikesta, mitä omistan. Muistutan kuitenkin, ettei minimalismissa ole kysymys tavaroiden laskemisesta, vaan turhasta luopumisesta.

Olen laskenut parilliset asiat yhtenä esim. sukat ja kengät. Kiinteästi paikallaan olevat virta- ja muut johdot olen sisällyttänyt laitteisiin kuuluviksi, mutta laturit laskenut erikseen. Pinoittain laskin mm. lasten värikynät ja ponnarit sekä ruuvit ja nippusiteet. Tuotteen nimessä olevat linkit johtaa myyntisivuille, kuvauksessa olevat linkit omiin instagram-kuviini.

Huonekalut ja sisustus (44)

Vekottimet (31)

Vaatteet ja asusteet (80)

Kengät (10)

Muut tekstiilit (43)

  • 1 tuplaleveä peitto
  • 2 tyynyä
  • 3 aluslakanaa
  • 3 pussilakanaa
  • 6 tyynynliinaa
  • 3 lasten peittoa
  • 3 lasten tyynyä
  • 3 lasten pussilakanaa
  • 3 lasten tyynynliinaa
  • verhokappa
  • 6 pyyhettä
  • reissupyyhe bambua
  • 2 käsipyyhettä
  • 2 laudeliinaa
  • 4 keittiöpyyhettä

Keittiö (183)

  • Moccamaster kahvinkeitin
  • KitchenAid blenderi ja varakannu
  • Fiskars All Steel paistinpannu
  • Sarpaneva pata
  • Hario V60 Buono vesipannu
  • kaksi kattilaa
  • lasivuoka
  • 6 matalaa lautasta, 6 syvää lautasta, 6 leipälautasta, 6 jälkiruokakulhoa
  • 4 lasilautasta, 2 syvää lautasta
  • 6 juomalasia
  • 8 hillopurkkia(yms.) juomalaseina
  • 2 jalallista juomalasia
  • 8 mukia
  • 2 viskilasia
  • 2 kuohuviinilasia
  • 2 punaviinilasia
  • 2 valkoviinilasia
  • 8 haarukkaa, 6 veistä, 8 lusikkaa
  • 10 pikkulusikkaa
  • 10 paria syömäpuikkoja
  • 3 kauhaa
  • 3 lastaa
  • 2 keittiöpihdit
  • vispilä
  • 4 mittalusikkaa
  • korkkiruuvi, pullonavaaja, säilyketölkinavaaja
  • pizzapyörä
  • 4 keittiöveistä
  • sakset
  • juustohöylä
  • voiveitsi
  • 2 raastinta
  • lävikkö
  • 3 muovirasiaa
  • salaattikulho
  • muovikulho
  • 3 piparimuottia 140
  • jääpalamuotti
  • suppilo
  • alumiinifoliorulla, leivinpaperiarkkeja, kelmurulla, pakastepussirulla
  • teesihti
  • bambuvispilä ja -lusikka
  • kahvipurkki ja mittalusikka
  • suodatinpusseja
  • 8 vesipulloa (lähinnä koristeena)
  • 4 coasteria
  • viinipullo kaulimena
  • patalappu ja -kinnas
  • leikkuualusta
  • tiskiharja
  • tiskirätti
  • keittiösieni
  • astianpesuaine
  • paketillinen patapataa
  • laatikollinen astianpesukoneen tabletteja
  • esiliina

Hygienia (35)

  • suihkupesuaine
  • lasten shampoo ja hoitoaine
  • käsisaippua
  • hammasharja ja tahna
  • 3 lasten hammasharjaa ja 2 tahnaa
  • kasa ponnareita
  • partahöylä ja -vaahto
  • partakone ja laturi
  • trimmeri ja laturi
  • deodorantti ja edt
  • pumpulipuikkoja
  • kynsileikkurit
  • aurinkorasva, thaimaalainen tiikeribalsami, Bepanthen, liukuvoide
  • kuumemittari, laastareita, rakkolaastareita, puhdistusaine, kondomeita
  • särkylääkettä, Rennietä, monivitamiinitabletteja

Siivous ja pyykkäys (31)

Muuta (115)

  • Orbitkey 2.0 avainlenkki avaimineen
  • Bellroy korttilompakko kortteineen
  • 2 silmälasit
  • 2 aurinkolasit
  • 2 silmälasikoteloa
  • Re-Kånken mini reppu
  • Urban Kraft duffelilaukku
  • Matkalaukku/trolley
  • Pesupussi
  • Marimekko kangaskassi
  • 3 kangaspussia
  • State Bicycle Co. Montecore 2.0 fiksipyörä
  • pyörän lukko
  • pyörän pumppu
  • työkalupakki: vasara, 6 ruuvimeisseliä, 3 kiintoavainta, 3 kuusioavainta, rullamitta, jakoavain, sivuleikkurit, ilmastointiteippiä, nippusiteitä, ruuveja, puukko, taskulamppu
  • sytkäri
  • käsiraudat
  • käsipainot
  • foamroller
  • tennispallo
  • vastuskuminauha
  • vaaka
  • riippuva lokerikkohylly lasten vaatteille
  • 3 vakuumipussia lasten petivaatteille
  • 22 henkaria
  • lasten pallo
  • lasten värikynäpaketti
  • pino piirrustuspaperia
  • Monopoly-peli
  • Hiirenloukku-peli
  • Uno-kortit
  • 6 Field Notes muistivihkoa
  • 2 Moleskine muistikirjaa
  • kuulakärkikynä
  • 2 kuivamustekynää
  • 3 lyijykynää
  • 2 pakettia paristoja
  • pussillinen kumilenkkejä
  • teippirulla
  • lahjapaperirulla
  • lahjanarurulla
  • 9 muovitaskua papereille
  • nippu kirjekuoria
  • 4 korttia/kirjettä
  • valkoinen taustakangas

Minimalistin lahjat

Sekä omat että kolmen tyttäreni syntymäpäivät osuvat melko lähekkäin pitkin syksyä. Juhlaputki huipentui jälleen isänpäivään ja eilen vietettyihin kuopuksen synttärijuhliin. Ilmoitin lapsille jo hyvissä ajoin kesällä, että isältä ei sitten enää jatkossa saa turhaa tavaraa lahjaksi, vaikka se olisi kuinka kivaa ja ihanaa. Nugettien ensimmäinen reaktio näytti olevan kevyehkö järkytys ja pettymyskin. Nuorimmainen ilmeisesti kuvitteli, ettei iskältä saa enää lahjoja ollenkaan. Pienillä tarkennuksilla kaikki kuitenkin toipuivat shokista ja jäivät jännittämään, mitä voi antaa lahjaksi ellei anna tavaraa.

Tottahan tytöt alkavat olla jo sen ikäisiä, että ovat saaneet kavereiltakin lahjaksi aika paljon esim. elokuvalippuja ja lahjakortteja vaatekauppoihin tai kahviloihin. En halunnut kuitenkaan lähteä fast fashion (tai food) -ketjuja kannattamaan, joten täytyi keksiä jotakin muuta. Esikoinen saikin minulta lahjakortin laserpeli Megazoneen, jonka huomasin ilokseni löytäneen vihdoin tiensä myös tänne perähikiälle kaikkien vuosien odottelun jälkeen. Keskimmäisen syntymäpäiväjuhlat järjestettiin samaisessa paikassa, joten hän sai lahjakortin hohtokeilaukseen. Nuorin neideistä saa puolestaan lahjakortin Duudsonit Activity Parkiin.

Tottahan tyttäret halusivat myös lahjoa minua isänpäivän merkeissä ja odotinkin mielenkiinnolla, että mitähän muikkelit keksivät. Täysin minimalistiselle linjalle he eivät olleet lähteneet, mutta lahjat olivat silti hyvinkin osuvia. Vanhin tytär oli hankkinut parvekkeelle ihanan lyhdyn ja siihen kynttilän. Sikäli sopivaa, että jo keväällä tähän asuntoon muuttaessani olin ajatellut, että parvekkeelle pitäisi saada sellainen viimeistään synkkenevien syysiltojen iloksi. Mielestäni en ole tästä lasten kanssa koskaan puhunut, joten kymmenen pistettä oikeasti tarpeellisen ja iloa tuottavan lahjan keksijälle.

Nuorempien siskojen hankkimat suklaat ja joulukoristeet synnyttivät myös riemua, varsinkin kun lupasivat ottaa mukaan oman minikuusen, kun tulevat luokseni joulunviettoon. Saadaan sitten ripustaa tontut siihen. Suklaat on kyllä jo syöty. Erityisesti kolahti keskimmäisen askartelema Minion-tuoppi, jonka sisältä paljastui Haisuli vaapukkamehuvarkaissa -kynttilä. Pohdin jo, että onko tässä jokin piiloviesti isin saunajuomiin liittyen, mutta kätyri koristikin kuulemma ”kahvimukia”.

Kaikkien itsetekemät kortit olivat kovasti tekijöidensä näköisiä ja niihin oli panostettu aikaa ja ajatusta. Koskettavat sanat ja hersyvä huumori laittoi #superisi:n alahuulen väpättämään ja roskan silmään. Sen lisäksi, että tyttäreni ovat kauniita, ovat he myös herkkiä ja nokkelia. Selvästi isäänsä tulleet. Olen ottanut sellaisen säilytyslinjan, että pidän aina jokaisen lapsen viimeksi antaman kortin tallessa siihen saakka, kunnes mahdollisesti saan seuraavan. Tämän pidemmäksi aikaa en ala vanhoja askarteluita hilloamaan, mutta kuvat otan tietysti muistoksi. Joku saattaa pitää minua tunteettomana, mutta minulle muistot eivät ole tavaroissa vaan sydämessä.

Seuraavaksi pitäisi keksiä jokaiselle lapselle sopivat aineettomat joululahjat. Onko ideoita? Millaisia lahjoja sinä olet antanut ihmisille, joilla on jo lähes kaikkea, ja jotka eivät oikeasti tarvitse enää mitään lisää?

Marraskuun 30 päivän minimalismipeli

Jälleen on kuukausi vaihtunut ja vuosi lähenee loppuaan. Marraskuu on erittäin hyvä kuukausi 30 päivän minimalistipelin pelaamiseen, mikäli et ole sitä vielä koskaan kokeillut. Tai vaikka olisitkin, mutta tavaraa pyörii edelleen nurkissa liikaa.

Ideana on hävittää joka päivä turhia tavaroita seuraavasti: ensimmäisenä päivän yksi, toisena päivänä kaksi jne. Aluksihan peli on naurettavan helppoa, mutta vaikeutuu kyllä joka päivä rajusti. Poistettavat tavarat voi lahjoittaa, myydä tai kierrättää asianmukaisesti.

Peliin kannattaa haastaa mukaan joku ystävä tai perheenjäsen, koska kilpailu on aina kilpailu! Sääntönä on, että puoleenyöhön mennessä tavarat pitää olla hävitettynä. Voit tietysti myös kerätä niitä isomman kasan vaikkapa pahvilaatikkoon tai säkkiin ja toimittaa kerralla eteenpäin. Voit osallistua haasteeseen myös facebook-tapahtumassa ja twitterissä tai instagramissa #minimalismipeli -tunnisteella.

Yhteensä tavaroita kertyy 465 kappaletta mikä on jo niin iso määrä, että itseltäni ainakaan tuskin enää edes löytyy niin montaa. Minulta on muutaman kerran kysyttykin kuinka monta tavaraa omistan ja lupasin laskea ne vasta sitten, jos minulla on todella tylsää. Synkkenevä marraskuu sopinee tähän tarkoitukseen parhaiten, joten lupaan kuukauden aikana ainakin laskea kaikki omistamani tavarat, vaikka niitä ei hävitettäväksi asti enää löytyisikään. Kokoan alle listan kaikesta, minkä hävitän sekä toisen listan kaikesta mikä jää jäljelle. Aloitan itse tämän ja huomisen osalta heittämällä pois kolmet täysin puhkikuluneet sukat.

1. rikkinäiset sukat

2. kahdet rikkinäiset sukat

3. kolme sohvatyynyä

4. kaksi kirjaa ja pari dvd:tä

5. viisi kännykkä/kamerajalustahärpäkettä

6. sattuneesta syystä luovun hiustenkuivaajasta ja erinäisista hiustuotteista

7. yhdet rikkinäiset farkut, juoksupaita, vuosia vanha villapaita jota on pidetty ehkä kolmesti, pari kauluspaitaa ja kahdet bokserit

8. vanhat lakanat ja vanhoja pyyhkeitä

9. myin lattiavalaisimen ja latasin sen sisään uudet hehkulamput, pahvilaatikoita

10. – 13. myin iPhonen, laturin ja kuulokkeet. Poistin postit-lappuja lakikirjan välistä ainakin 60 kpl. Joo tiedän, tää ei enää ehkä ole ihan sääntöjen mukaan kilpailemista.

14. yhdeksän vanhaa korttia, kolmet lasten nappikuulokkeiden varatulpat, pari pesuaineenloppua siivouskomerosta

15. Napue Gin -pullon pahvilaatikko, 2 paritonta olutlasia, pyykinpesu- ja huuhteluaineen jämät (en enää käytä), kenkienpesuhammasharja, 2 nappia, partakoneen suojapussi, 2 alkon kestokassia, substral-paketti, 3 pahvirasiaa

16. kuulokkeiden suojapaketti, 3 kiintoavainta, 12 fillarin osaa (mm. jarrut!)

17. ylimääräiset kynsileikkurit, 7 kuusioavainta (ikea ftw!), 6 johtoa, 3 minigrip-pussia

18. syömäpuikot, 8 käyttämätöntä tiskirättiä, keittiösieni, keittiöpihdit, uikkarit, villakangastakki, 3 jääkaappimagneettia, kahvinkeittimen kestosuodatin, kahvinkeittimen puhdistusaineen käytin pois

19. lasten suihkusaippuan jämät, nahkainen rannekoru, kampa, keittiöpyyhe, henkari, kaulahuivi

Lähde: The Minimalists

Tavaroiden tunnearvo

Moniin tavaroihin saattaa useimmilla liittyä erinäisiä muistoja eri elämänvaiheista tai tarinoita niiden hankinnasta. Itsellänikin on synnynnäisenä materialistina ollut taipumusta luoda erilaisia merkityksiä tavaroille tai brändeille. Minulle ei ole kuitenkaan enää juurikaan tunnearvoa yhdelläkään omistamallani tavaralla. Ainoa täysin epäfunktionaalinen esine, jonka omistan, on viime vuonna lasteni minulle syntymäpäivälahjaksi hankkima pehmopingviini, joka istuu keittiön hyllyn nurkalla. Ensimmäinen asia, jota tyttöset kysyivät, kun kerroin keväällä ryhtyväni minimalistiksi, hävittäväni kaiken turhan omaisuuden ja muuttavani pienempään asuntoon olikin: ”tuleehan pingviini kuitenkin mukaan?” Pakkohan siihen oli vastata myöntävästi.

Varsinkin lahjaksi saadut tavarat aiheuttavat monelle minimalistillekin päänvaivaa, koska niistä luopuminen saattaa tuntua jopa lahjan antajan hyljeksimiseltä. Myös kaikenlaisiin tuliaisiin ja itsehankittuihin muisto- ja koriste-esineisiin saattaa liittyä monenlaisia tunnesiteitä ja merkityksiä, eikä niistä luopuminen ole itsestäänselvää. Valokuvat ja esimerkiksi lasten askartelut voivat tuottaa paljon iloa, mutta itselläni ei ainakaan ole tapana juurikaan niihin palata myöhemmin. Hauskimmista isänpäiväkorteista yms. olen ottanut tietysti kuvat muistoksi, mutta itse teoksia en ole alkanut varastoimaan. Valokuvat säilyvät kätevästi digimuodossa enkä ole paperisia tainnut pitää edes kädessäni kohta vuosikymmeneen.

Tavaranraivauksen uusin muotivillitys on ruotsalainen kuolonsiivous, döstädning, jossa ideana on oman elämän ja omaisuuden läpikäynti ja siivoaminen itse omana elinaikana, ettei se jää perillisten huoleksi kuoleman jälkeen. Useamman edesmenneen jäljelle jääneet tavarat raivannut ja aiheesta menestyskirjan kirjoittanut Margareta Magnusson pohtii: ”Sitä kysyy itseltään, eivätkö he yhtään ajatelleet sitä, että ne jotka jäävät tänne jäljelle, joutuvat käymään läpi kaiken sen roskan, minkä he taakseen jättävät. Luulevatko ihmiset olevansa kuolemattomia? Meillä on vastuu tavaroistamme.” Tätä kysyin myös omalta äidiltäni, jolla on ainakin ollut taipumusta keräilyyn, ja haastoin häntä käymään itse oman menneisyytensä ja omaisuutensa läpi.

Oma isoäitinikin vielä elää ja voi hyvin, mutta hänen omaisuutensa on pääosin karsittu koko perheen voimin jo vuosia sitten, kun hän muutti vanhasta omakotitalosta pienempään kaupunkiasuntoon. Äitini muisteli, että talon pihassa oli tuolloin roskalava koko kesän ja käytännössä lähes kaikki vuosikausia säilötty tavara päätyi lavalle. Ja sitähän riitti. Mm. lasten kouluvihkot ja jopa paperinuket viidenkymmenen vuoden takaa oli hillottu vinttikomeroihin talteen. Kuulemma juuri mitään säilyttämisen arvoista noista varastoista ei kuitenkaan löytynyt.

Hiljattain Hesarin perinteisen harhaanjohtavasti klikkiotsikoidussa kolumnissa esitettiin myös toisenlainen näkökulma isovanhemman kuoleman jälkeiseen omaisuuden läpikäymiseen. Kirjoittaja oli onnellinen siitä, että mummin kaikki vanhat tavarat olivat jäljellä jaettavaksi ja hautajaisia seurasi kuukausien mittainen siivous- ja järjestelyrumba. Tavaroiden välityksellä voidaan tietysti luoda myös omaa historiaa, jota ne kannattelevat jälkipolville vielä kuoleman jälkeenkin. Jäin pohtimaan, että aika moni nykyaikana kirjoittaa omaa historiaansa sosiaaliseen mediaan. Ehkä itsellekin kirjoittaminen on jonkinlaista ikuisuuden ja kuolemattomuuden kaipuun heijastusta, mutta ainakin sen siivoaminen on tarvittaessa jälkipolville helppoa.

Missään nimessä en itse halua tulla muistetuksi omistamieni tavaroiden kautta. Enkä omiakaan vanhempia tai isovanhempia halua muistaa esineiden vaan tunteiden ja tarinoiden välityksellä. Toivon, että omat lapseni muistavat yhdessä vietettyjen sunnuntaiden tunnelman, tomaattikastikkeen ja valkosipulin tuoksun sekä Miles Davisin Kind of Blue -levyn alkusoinnut. Sen sijaan minulle on yhdentekevää muistavatko he käyttämääni Sarpanevan pataa tai Ikean mustia lautasia. Pyrin ennemminkin luomaan heidän kanssaan yhteisiä pysyviä muistoja, jotka eivät ole riippuvaisia esineistä tai omistamisesta.

Uusi omena

Alkuviikosta oltiin Cupertinossa jälleen perinteisesti ihanien asioiden äärellä, kun ikirakkauteni Apple julkaisi uuden kymmenenvuotis-iPhonen ja uusia versioita muistakin vekottimista. Julkaisutilaisuus järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa vihdoin valmistuneen Apple Parkin tuhatpaikkaisessa Steve Jobs Theaterissa. Olen tavannut seurata kaikki Applen keynote-puheet ja erikoistapahtumat jo lähes viidentoista vuoden ajan enkä ajatellut tehdä poikkeusta tälläkään kertaa, vaikka tiesinkin jo etukäteen, etten tule hankkimaan yhtäkään julkaistuista tuotteista.

Miksi jätän ensimmäistä kertaa elämässäni uuden iPhonen ostamatta, vaikka tähän mennessä olen vaihtanut joka vuosi uuteen malliin heti, kun se on ollut mahdollista? Tässä onkin kirjaimellisesti niin sanottu tuhannen taalan kysymys. Useimmiten olen hankkinut puhelimeni osamaksulla, joita en enää nykyään harrasta, eikä minulla tässä elämäntilanteessa ole laittaa satoja euroja välirahaa uuteen puhelimeen. Enkä kyllä usko koskaan sijoittavani tuhatta euroa puhelimeen, vaikka se keittäisi kahvit ja kävisi puolestani… töissä. Hankintaa harkitsevan kannattanee muuten laskea, kuinka paljon siellä töissä on käytävä, ennenkö uusi perheenjäsen on maksettu.

Varsinainen syy ostamattomuuteeni ei ole kuitenkaan raha eikä edes sen puute, vaan yksinkertaisesti uuden laitteen hankinnan tarpeettomuus. En väitä, että tähänkään asti olisin tarvinnut joka vuosi uutta puhelinta, mutta nyttemmin ensimmäistä kertaa altistan hankintani aidosti tarveharkinnalle. Nykyisestä iPhone 7:stäni tulee ensimmäinen puhelimeni, jonka aion käyttää loppuun saakka. Tai ainakin niin pitkään, kun se toimii ja tekee sen minkä lupaa. En kiistä etteikö uuden puhelimen hankinnasta olisi suunnattomasti iloa ja jopa jonkin verran hyötyä, mutta valitettavasti suurin osa siitä menee viikossa ohi. Tämän voin nyt kymmenen vuoden kokemuksella todeta.

Jokainen uusi malli on tuonut joitakin hyviä ominaisuuksia ja uudistuksia tullessaan, mutta koskaan en ole kokenut samanlaista iloa kuin käyttäessäni ensimmäistä iPhone 3G:tä. Se todellakin mullisti myös minun maailmani ja tuntui toimivan saumattomassa yhteistyössä sekä ensimmäisen MacBookkini että aivojeni kanssa. Vastaavaa vallankumousta ei ole iPad, Apple Watch eikä mikään muukaan omenatuote vielä saanut aikaiseksi. Lähes kaikkia olen kyllä kokeillut.

Uuden iPhonen sijaan tein kuitenkin tällä viikolla yhden omenaoston. Olen jo puoli vuotta odottanut, että saan viimeisetkin nykyään minulle tarpeettomat viihdelaitteet myytyä ja nyt kun se viimein tapahtui, tilasin kauan kaipaamani näppäimistökannen iPadini kaveriksi. Pitkään ensin harkitsin koko härpäkkeen tarpeellisuutta, mutta nykyään kun kirjoitan enemmän, olen oikeasti kaivannut sitä monesti. Tämäkin blogiteksti on naputeltu uudella näppäimistöllä leppoisassa kahvilatunnelmassa. Ja pakko todeta, että tämän avulla tabletista on todellakin ensimmäistä kertaa aidosti läppärin korvaajaksi.

Kuten eräs ystäväni uuden puhelimen hankinnasta totesi: ”Sehän on statuskysymys.” Nimenomaan sitähän se monelle on. Koen kuitenkin, että oma statukseni ei ole enää uusien vekottimien tai tarpeettomien hankintojen varassa. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen täysin onnellinen päiväysvanhan iPhonen omistaja.

Vanhemmat artikkelit