Valikko Sulje

minimalismi.net

yksinkertaisesti vähemmän

Minimalistin lahjat

Sekä omat että kolmen tyttäreni syntymäpäivät osuvat melko lähekkäin pitkin syksyä. Juhlaputki huipentui jälleen isänpäivään ja eilen vietettyihin kuopuksen synttärijuhliin. Ilmoitin lapsille jo hyvissä ajoin kesällä, että isältä ei sitten enää jatkossa saa turhaa tavaraa lahjaksi, vaikka se olisi kuinka kivaa ja ihanaa. Nugettien ensimmäinen reaktio näytti olevan kevyehkö järkytys ja pettymyskin. Nuorimmainen ilmeisesti kuvitteli, ettei iskältä saa enää lahjoja ollenkaan. Pienillä tarkennuksilla kaikki kuitenkin toipuivat shokista ja jäivät jännittämään, mitä voi antaa lahjaksi ellei anna tavaraa.

Tottahan tytöt alkavat olla jo sen ikäisiä, että ovat saaneet kavereiltakin lahjaksi aika paljon esim. elokuvalippuja ja lahjakortteja vaatekauppoihin tai kahviloihin. En halunnut kuitenkaan lähteä fast fashion (tai food) -ketjuja kannattamaan, joten täytyi keksiä jotakin muuta. Esikoinen saikin minulta lahjakortin laserpeli Megazoneen, jonka huomasin ilokseni löytäneen vihdoin tiensä myös tänne perähikiälle kaikkien vuosien odottelun jälkeen. Keskimmäisen syntymäpäiväjuhlat järjestettiin samaisessa paikassa, joten hän sai lahjakortin hohtokeilaukseen. Nuorin neideistä saa puolestaan lahjakortin Duudsonit Activity Parkiin.

Tottahan tyttäret halusivat myös lahjoa minua isänpäivän merkeissä ja odotinkin mielenkiinnolla, että mitähän muikkelit keksivät. Täysin minimalistiselle linjalle he eivät olleet lähteneet, mutta lahjat olivat silti hyvinkin osuvia. Vanhin tytär oli hankkinut parvekkeelle ihanan lyhdyn ja siihen kynttilän. Sikäli sopivaa, että jo keväällä tähän asuntoon muuttaessani olin ajatellut, että parvekkeelle pitäisi saada sellainen viimeistään synkkenevien syysiltojen iloksi. Mielestäni en ole tästä lasten kanssa koskaan puhunut, joten kymmenen pistettä oikeasti tarpeellisen ja iloa tuottavan lahjan keksijälle.

Nuorempien siskojen hankkimat suklaat ja joulukoristeet synnyttivät myös riemua, varsinkin kun lupasivat ottaa mukaan oman minikuusen, kun tulevat luokseni joulunviettoon. Saadaan sitten ripustaa tontut siihen. Suklaat on kyllä jo syöty. Erityisesti kolahti keskimmäisen askartelema Minion-tuoppi, jonka sisältä paljastui Haisuli vaapukkamehuvarkaissa -kynttilä. Pohdin jo, että onko tässä jokin piiloviesti isin saunajuomiin liittyen, mutta kätyri koristikin kuulemma ”kahvimukia”.

Kaikkien itsetekemät kortit olivat kovasti tekijöidensä näköisiä ja niihin oli panostettu aikaa ja ajatusta. Koskettavat sanat ja hersyvä huumori laittoi #superisi:n alahuulen väpättämään ja roskan silmään. Sen lisäksi, että tyttäreni ovat kauniita, ovat he myös herkkiä ja nokkelia. Selvästi isäänsä tulleet. Olen ottanut sellaisen säilytyslinjan, että pidän aina jokaisen lapsen viimeksi antaman kortin tallessa siihen saakka, kunnes mahdollisesti saan seuraavan. Tämän pidemmäksi aikaa en ala vanhoja askarteluita hilloamaan, mutta kuvat otan tietysti muistoksi. Joku saattaa pitää minua tunteettomana, mutta minulle muistot eivät ole tavaroissa vaan sydämessä.

Seuraavaksi pitäisi keksiä jokaiselle lapselle sopivat aineettomat joululahjat. Onko ideoita? Millaisia lahjoja sinä olet antanut ihmisille, joilla on jo lähes kaikkea, ja jotka eivät oikeasti tarvitse enää mitään lisää?

Marraskuun 30 päivän minimalismipeli

Jälleen on kuukausi vaihtunut ja vuosi lähenee loppuaan. Marraskuu on erittäin hyvä kuukausi 30 päivän minimalistipelin pelaamiseen, mikäli et ole sitä vielä koskaan kokeillut. Tai vaikka olisitkin, mutta tavaraa pyörii edelleen nurkissa liikaa.

Ideana on hävittää joka päivä turhia tavaroita seuraavasti: ensimmäisenä päivän yksi, toisena päivänä kaksi jne. Aluksihan peli on naurettavan helppoa, mutta vaikeutuu kyllä joka päivä rajusti. Poistettavat tavarat voi lahjoittaa, myydä tai kierrättää asianmukaisesti.

Peliin kannattaa haastaa mukaan joku ystävä tai perheenjäsen, koska kilpailu on aina kilpailu! Sääntönä on, että puoleenyöhön mennessä tavarat pitää olla hävitettynä. Voit tietysti myös kerätä niitä isomman kasan vaikkapa pahvilaatikkoon tai säkkiin ja toimittaa kerralla eteenpäin. Voit osallistua haasteeseen myös facebook-tapahtumassa ja twitterissä tai instagramissa #minimalismipeli -tunnisteella.

Yhteensä tavaroita kertyy 465 kappaletta mikä on jo niin iso määrä, että itseltäni ainakaan tuskin enää edes löytyy niin montaa. Minulta on muutaman kerran kysyttykin kuinka monta tavaraa omistan ja lupasin laskea ne vasta sitten, jos minulla on todella tylsää. Synkkenevä marraskuu sopinee tähän tarkoitukseen parhaiten, joten lupaan kuukauden aikana ainakin laskea kaikki omistamani tavarat, vaikka niitä ei hävitettäväksi asti enää löytyisikään. Kokoan alle listan kaikesta, minkä hävitän sekä toisen listan kaikesta mikä jää jäljelle. Aloitan itse tämän ja huomisen osalta heittämällä pois kolmet täysin puhkikuluneet sukat.

1. rikkinäiset sukat

2. kahdet rikkinäiset sukat

3. kolme sohvatyynyä

4. kaksi kirjaa ja pari dvd:tä

5. viisi kännykkä/kamerajalustahärpäkettä

6. sattuneesta syystä luovun hiustenkuivaajasta ja erinäisista hiustuotteista

7. yhdet rikkinäiset farkut, juoksupaita, vuosia vanha villapaita jota on pidetty ehkä kolmesti, pari kauluspaitaa ja kahdet bokserit

8. vanhat lakanat ja vanhoja pyyhkeitä

9. myin lattiavalaisimen ja latasin sen sisään uudet hehkulamput, pahvilaatikoita

10. – 13. myin iPhonen, laturin ja kuulokkeet. Poistin postit-lappuja lakikirjan välistä ainakin 60 kpl. Joo tiedän, tää ei enää ehkä ole ihan sääntöjen mukaan kilpailemista.

14. yhdeksän vanhaa korttia, kolmet lasten nappikuulokkeiden varatulpat, pari pesuaineenloppua siivouskomerosta

15. Napue Gin -pullon pahvilaatikko, 2 paritonta olutlasia, pyykinpesu- ja huuhteluaineen jämät (en enää käytä), kenkienpesuhammasharja, 2 nappia, partakoneen suojapussi, 2 alkon kestokassia, substral-paketti, 3 pahvirasiaa

16. kuulokkeiden suojapaketti, 3 kiintoavainta, 12 fillarin osaa (mm. jarrut!)

17. ylimääräiset kynsileikkurit, 7 kuusioavainta (ikea ftw!), 6 johtoa, 3 minigrip-pussia

18. syömäpuikot, 8 käyttämätöntä tiskirättiä, keittiösieni, keittiöpihdit, uikkarit, villakangastakki, 3 jääkaappimagneettia, kahvinkeittimen kestosuodatin, kahvinkeittimen puhdistusaineen käytin pois

19. lasten suihkusaippuan jämät, nahkainen rannekoru, kampa, keittiöpyyhe, henkari, kaulahuivi

Lähde: The Minimalists

Tavaroiden tunnearvo

Moniin tavaroihin saattaa useimmilla liittyä erinäisiä muistoja eri elämänvaiheista tai tarinoita niiden hankinnasta. Itsellänikin on synnynnäisenä materialistina ollut taipumusta luoda erilaisia merkityksiä tavaroille tai brändeille. Minulle ei ole kuitenkaan enää juurikaan tunnearvoa yhdelläkään omistamallani tavaralla. Ainoa täysin epäfunktionaalinen esine, jonka omistan, on viime vuonna lasteni minulle syntymäpäivälahjaksi hankkima pehmopingviini, joka istuu keittiön hyllyn nurkalla. Ensimmäinen asia, jota tyttöset kysyivät, kun kerroin keväällä ryhtyväni minimalistiksi, hävittäväni kaiken turhan omaisuuden ja muuttavani pienempään asuntoon olikin: ”tuleehan pingviini kuitenkin mukaan?” Pakkohan siihen oli vastata myöntävästi.

Varsinkin lahjaksi saadut tavarat aiheuttavat monelle minimalistillekin päänvaivaa, koska niistä luopuminen saattaa tuntua jopa lahjan antajan hyljeksimiseltä. Myös kaikenlaisiin tuliaisiin ja itsehankittuihin muisto- ja koriste-esineisiin saattaa liittyä monenlaisia tunnesiteitä ja merkityksiä, eikä niistä luopuminen ole itsestäänselvää. Valokuvat ja esimerkiksi lasten askartelut voivat tuottaa paljon iloa, mutta itselläni ei ainakaan ole tapana juurikaan niihin palata myöhemmin. Hauskimmista isänpäiväkorteista yms. olen ottanut tietysti kuvat muistoksi, mutta itse teoksia en ole alkanut varastoimaan. Valokuvat säilyvät kätevästi digimuodossa enkä ole paperisia tainnut pitää edes kädessäni kohta vuosikymmeneen.

Tavaranraivauksen uusin muotivillitys on ruotsalainen kuolonsiivous, döstädning, jossa ideana on oman elämän ja omaisuuden läpikäynti ja siivoaminen itse omana elinaikana, ettei se jää perillisten huoleksi kuoleman jälkeen. Useamman edesmenneen jäljelle jääneet tavarat raivannut ja aiheesta menestyskirjan kirjoittanut Margareta Magnusson pohtii: ”Sitä kysyy itseltään, eivätkö he yhtään ajatelleet sitä, että ne jotka jäävät tänne jäljelle, joutuvat käymään läpi kaiken sen roskan, minkä he taakseen jättävät. Luulevatko ihmiset olevansa kuolemattomia? Meillä on vastuu tavaroistamme.” Tätä kysyin myös omalta äidiltäni, jolla on ainakin ollut taipumusta keräilyyn, ja haastoin häntä käymään itse oman menneisyytensä ja omaisuutensa läpi.

Oma isoäitinikin vielä elää ja voi hyvin, mutta hänen omaisuutensa on pääosin karsittu koko perheen voimin jo vuosia sitten, kun hän muutti vanhasta omakotitalosta pienempään kaupunkiasuntoon. Äitini muisteli, että talon pihassa oli tuolloin roskalava koko kesän ja käytännössä lähes kaikki vuosikausia säilötty tavara päätyi lavalle. Ja sitähän riitti. Mm. lasten kouluvihkot ja jopa paperinuket viidenkymmenen vuoden takaa oli hillottu vinttikomeroihin talteen. Kuulemma juuri mitään säilyttämisen arvoista noista varastoista ei kuitenkaan löytynyt.

Hiljattain Hesarin perinteisen harhaanjohtavasti klikkiotsikoidussa kolumnissa esitettiin myös toisenlainen näkökulma isovanhemman kuoleman jälkeiseen omaisuuden läpikäymiseen. Kirjoittaja oli onnellinen siitä, että mummin kaikki vanhat tavarat olivat jäljellä jaettavaksi ja hautajaisia seurasi kuukausien mittainen siivous- ja järjestelyrumba. Tavaroiden välityksellä voidaan tietysti luoda myös omaa historiaa, jota ne kannattelevat jälkipolville vielä kuoleman jälkeenkin. Jäin pohtimaan, että aika moni nykyaikana kirjoittaa omaa historiaansa sosiaaliseen mediaan. Ehkä itsellekin kirjoittaminen on jonkinlaista ikuisuuden ja kuolemattomuuden kaipuun heijastusta, mutta ainakin sen siivoaminen on tarvittaessa jälkipolville helppoa.

Missään nimessä en itse halua tulla muistetuksi omistamieni tavaroiden kautta. Enkä omiakaan vanhempia tai isovanhempia halua muistaa esineiden vaan tunteiden ja tarinoiden välityksellä. Toivon, että omat lapseni muistavat yhdessä vietettyjen sunnuntaiden tunnelman, tomaattikastikkeen ja valkosipulin tuoksun sekä Miles Davisin Kind of Blue -levyn alkusoinnut. Sen sijaan minulle on yhdentekevää muistavatko he käyttämääni Sarpanevan pataa tai Ikean mustia lautasia. Pyrin ennemminkin luomaan heidän kanssaan yhteisiä pysyviä muistoja, jotka eivät ole riippuvaisia esineistä tai omistamisesta.

Uusi omena

Alkuviikosta oltiin Cupertinossa jälleen perinteisesti ihanien asioiden äärellä, kun ikirakkauteni Apple julkaisi uuden kymmenenvuotis-iPhonen ja uusia versioita muistakin vekottimista. Julkaisutilaisuus järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa vihdoin valmistuneen Apple Parkin tuhatpaikkaisessa Steve Jobs Theaterissa. Olen tavannut seurata kaikki Applen keynote-puheet ja erikoistapahtumat jo lähes viidentoista vuoden ajan enkä ajatellut tehdä poikkeusta tälläkään kertaa, vaikka tiesinkin jo etukäteen, etten tule hankkimaan yhtäkään julkaistuista tuotteista.

Miksi jätän ensimmäistä kertaa elämässäni uuden iPhonen ostamatta, vaikka tähän mennessä olen vaihtanut joka vuosi uuteen malliin heti, kun se on ollut mahdollista? Tässä onkin kirjaimellisesti niin sanottu tuhannen taalan kysymys. Useimmiten olen hankkinut puhelimeni osamaksulla, joita en enää nykyään harrasta, eikä minulla tässä elämäntilanteessa ole laittaa satoja euroja välirahaa uuteen puhelimeen. Enkä kyllä usko koskaan sijoittavani tuhatta euroa puhelimeen, vaikka se keittäisi kahvit ja kävisi puolestani… töissä. Hankintaa harkitsevan kannattanee muuten laskea, kuinka paljon siellä töissä on käytävä, ennenkö uusi perheenjäsen on maksettu.

Varsinainen syy ostamattomuuteeni ei ole kuitenkaan raha eikä edes sen puute, vaan yksinkertaisesti uuden laitteen hankinnan tarpeettomuus. En väitä, että tähänkään asti olisin tarvinnut joka vuosi uutta puhelinta, mutta nyttemmin ensimmäistä kertaa altistan hankintani aidosti tarveharkinnalle. Nykyisestä iPhone 7:stäni tulee ensimmäinen puhelimeni, jonka aion käyttää loppuun saakka. Tai ainakin niin pitkään, kun se toimii ja tekee sen minkä lupaa. En kiistä etteikö uuden puhelimen hankinnasta olisi suunnattomasti iloa ja jopa jonkin verran hyötyä, mutta valitettavasti suurin osa siitä menee viikossa ohi. Tämän voin nyt kymmenen vuoden kokemuksella todeta.

Jokainen uusi malli on tuonut joitakin hyviä ominaisuuksia ja uudistuksia tullessaan, mutta koskaan en ole kokenut samanlaista iloa kuin käyttäessäni ensimmäistä iPhone 3G:tä. Se todellakin mullisti myös minun maailmani ja tuntui toimivan saumattomassa yhteistyössä sekä ensimmäisen MacBookkini että aivojeni kanssa. Vastaavaa vallankumousta ei ole iPad, Apple Watch eikä mikään muukaan omenatuote vielä saanut aikaiseksi. Lähes kaikkia olen kyllä kokeillut.

Uuden iPhonen sijaan tein kuitenkin tällä viikolla yhden omenaoston. Olen jo puoli vuotta odottanut, että saan viimeisetkin nykyään minulle tarpeettomat viihdelaitteet myytyä ja nyt kun se viimein tapahtui, tilasin kauan kaipaamani näppäimistökannen iPadini kaveriksi. Pitkään ensin harkitsin koko härpäkkeen tarpeellisuutta, mutta nykyään kun kirjoitan enemmän, olen oikeasti kaivannut sitä monesti. Tämäkin blogiteksti on naputeltu uudella näppäimistöllä leppoisassa kahvilatunnelmassa. Ja pakko todeta, että tämän avulla tabletista on todellakin ensimmäistä kertaa aidosti läppärin korvaajaksi.

Kuten eräs ystäväni uuden puhelimen hankinnasta totesi: ”Sehän on statuskysymys.” Nimenomaan sitähän se monelle on. Koen kuitenkin, että oma statukseni ei ole enää uusien vekottimien tai tarpeettomien hankintojen varassa. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen täysin onnellinen päiväysvanhan iPhonen omistaja.

Minimalistin aamurutiinit

Pari viikkoa sitten oman elämänsä Linkedin-supertähti Mark Sloan (v)ihastutti yliluonnollisuutta hipovalla aamurutiinipäivityksellään. Olen itse jo vuosia haaveillut rauhallisesta, hyviä asioita täynnä olevasta aamuhetkestä, mutta edelleen se omalla kohdalla koostuu useimmiten lähinnä kolmen vartin torkuttamisesta ja hätäisestä kupillisesta kahvia puhelinta selaten. Jälleen kerran ajattelin kokeilla jotain muuta, ja päätinkin ottaa syyskuun ajaksi testiin puhelimettoman aamun. Laitan illalla iPhonen lataukseen eteisen laatikoston päälle ja otan sen käteen vasta lähtiessäni töihin. Tähän asti minulla on aina ollut herätys puhelimessa, joten siihen on tullut tartuttua heti aamulla ensimmäisenä. Olen ajatellut, etten herää rannekellon piipitykseen, mutta ainakin perjantaina se toimi aivan mainiosti.

Mitä sitten tilalle? Rakastan hitaita aamuja ja viikonloppuisin saatankin juoda kahvia sängyssä ja käyttää aamiaiseen paljon aikaa. Usein kuuntelen myös musiikkia tai luen kirjaa aamukahvin yhteydessä. Haluaisin, että aamuni olisivat rauhallisia myös arkisin, mutta koska olen myös aamu-uninen, pyrin siihen, että minulla on noin tunnin verran omaa aikaa ennen töihinlähtöä. Syksyn mittaan on tarkoitus myös opetella menemään nukkumaan nykyistä noin puoltayötä aiemmin, mutta se olkoon sitten vaikka lokakuun projekti.

Aamun tuntiin pyrin mahduttamaan ainakin seuraavia asioita:

  • nousen heti, kun kello herättää
  • mukillinen hyvää kahvia on elinehto heräämiselle
  • vähän venyttelyä sillä aikaa, kun kahvi tippuu
  • 10 minuutin mindfulness-harjoitus Headspace:n avulla
  • aamupalan syöminen, pari ruispalaa tai rahkaa/puuroa mustikoilla
  • muutama sivu hyvää kirjaa aamupalan ohessa
  • haluaisin myös kirjoittaa edes vähän joka aamu
  • ellen ole illalla käynyt lenkillä ja saunassa, käyn suihkussa aamuisin
  • sänky jää liian usein petaamatta, pyrin ryhdistäytymään tässäkin
  • töihin kävellessä kuuntelen usein musiikkia, mutta voisin aloittaa sen myös jo kotona

Näillä eväillä aion syyskuun aikana tehdä aamuistani leppoisampia ja päivistä entistäkin parempia. Enkä ota stressiä, vaikka välillä päätyisin perinteiseen torkutteluun, mutta uskon kuitenkin, että pirteät syysaamut ovat uusi musta. Be more with less -blogista löytyi muuten hyviä vinkkejä aamurutiinien rakentamiseen pienin askelin. Millaisista palasista sinun aamusi koostuvat?

 

5 hyvää syytä ryhtyä minimalistiksi

Miksi sinun tai minun tai kenenkään kannattaisi ryhtyä minimalistiksi? Tässä viisi hyvää syytä. Aiheesta löytyy myös video.

1. Tyytyväisyys
Ihan ensimmäisenä kannattaa pohtia, että oletko tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi. Oletko onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä, mitä sinulla on? Vai oletko koko ajan jotakin vailla ja pyrkimässä jonnekin? Onko elämä pelkkää oravanpyörässä juoksemista ja päivästä toiseen selviämistä vai osaatko myös pysähtyä ja nauttia elämästä silloinkin, kun kaikki ei mene omien suunnitelmien tai odotusten mukaan? Jos koet itsesi täysin tyytyväiseksi, ei välttämättä ole syytä tehdä muutoksia, mutta mikäli näin ei ole, on syytä miettiä, mitä oikeasti elämästään haluaa. Välillä tyytyväisenäkin kannattaa arvioida onko oma elämä jämähtänyt sohvanpohjalle vai riittääkö aikaa ja energiaa myös uteliaisuusalueelle ja uuden oppimiseen.

2. Tasapaino
Toinen tärkeä kysymys kuuluu, että millainen tasapaino elämässä vallitsee. Teetkö ylipitkää työpäivää tai oletko koko ajan töissä? Onko se välttämätöntä, että saat ylläpidettyä nykyistä elintasoa? Elätkö tehdäksesi töitä vai teetkö töitä elääksesi? Itsellekin kannattaa säännöllisesti pitää kehityskeskustelut ja arvioida omaa hyvinvointia fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Onko elämässäsi riittävästi vapaa-aikaa? Aikaa liikunnalle, perheelle, ystäville ja ihan vain sinulle itsellesi? Elämän eri osa-alueiden epätasapaino alkaa syödä jaksamista, motivaatiota ja ihmissuhteita.

3. Tavaranpaljous
Kolmas merkki siitä, että minimalismista on hyötyä elämään, on kodin ja lähiympäristön täyttävä tavaranpaljous. Onko ympärilläsi ahdasta, sotkuista tai joka paikka täynnä tavaraa? Löytyykö pöytäpinnoilta, lattioilta tai hyllyiltä erinäisiä kasoja, jotka olisi syytä käydä läpi? Onko teilläkin kaappi, johon vain työnnetään kaikki rojut pois silmistä, ja ne sedimentoituvat sinne tulevaisuuden arkeologien ihmeteltäväksi? Ihmiset ovat tietysti erilaisia siisteysvaatimuksiltaan ja tottuneita erilaisiin tavaramääriin, mutta usein ympäröivä sekasorto vaikuttaa tai kertoo myös sisäisen maailmamme tilasta.

4. Turha kuluttaminen
Seuraavana on syytä pohtia omia kulutustottumuksia. Onko sinunkin koko ajan saatava jotakin lisää? Ostatko jatkuvasti uudempia, parempia, kalliimpia, nopeampia tai suurempia asioita elämääsi vai osaatko olla tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on? Teetkö paljon heräteostoksia? Ostatko kaksi yhden hinnalla ihan vain, koska halvalla saa? Ostatko velaksi tai visalla? Kaduttaako turhat shoppailut jälkikäteen? Ostatko sinäkin asioita, joita et tarvitse, rahalla, jota sinulla ei ole, tehdäksesi vaikutuksen ihmisiin, joista et edes pidä?

5. Tuijottelu
Viidentenä kohtana on ruutuajankäyttö. Kuluuko kaikki työ- tai vapaa-aikasi erilaisten hohtavien näyttöjen äärellä? Kuinka paljon selaat puhelinta, pläräät facebookkia tai muita sosiaalisia medioita? Katsotko ketjussa netflixiä tai illat pitkät tv:tä? Minkälainen vointisi on tällaisen ajankäytön jäljiltä? Maltatko laittaa puhelimen pois, kun vietät aikaa ihmisten kanssa livenä? Oletko läsnä vai ainoastaan paikalla? Piippailevatko älylaitteesi aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä?

Mikäli yksi tai useampi kohta kolahti, olen varma, että minimalismi ja yksinkertaistaminen parantaa myös sinun elämänlaatuasi ja lisää tyytyväisyyttä elämään. Onko sinulla muita hyviä syitä? Kerro ihmeessä omasi kommentoimalla.

Minimalisti matkustaa kevyemmin

Olen tehnyt kesäloman aikana muutaman reissun kotimaassa ja tietenkin pyrkinyt mahdollisimman vähiin matkatavaroihin, jotta matkailu olisi mutkatonta ja kantamukset kevyitä. Mukanani on ollut siksi vain keväällä hankkimani Kånken Mini -reppu, johon mahtuu kaikki mitä oikeasti tarvitsen. Lähes viikon mittaisesta Helsinki-Lahti-Tampere -kierroksesta selvisin vaihtovaatteiden osalta kolmella t-paidalla ja alusvaatteilla. Jalassa minulla oli farkut, joiden lahkeita saa kuumina päivinä käännettyä muutaman kierroksen. Päällä farkkupaita ja mukana takki. Vaatteiden lisäksi repussa oli iPad ja pesutarvikkeet. Majoituin reissussa ystävien luona, joten pyyhettä en pakannut mukaan.

Suurin haaste ja harminaiheuttaja matkassani olivat hiukset ja niiden laittaminen. (Tiedän, ahdistuksen määrä on vakio ja elämäni ongelmat pieniä!) Olen nimittäin melko fanaattinen kampaukseni suhteen ja sen hyvyydellä on suora korrelaatio mielialaani. Viime vuosina olen tottunut käyttämään päivittäin hiustenkuivaajaa enkä enää osaa säätää tukkaani kuosiin ilman sitä. Kaikissa yöpaikoissani ei ollut kuitenkaan kuivaajaa käytettävissä, joten osa reissupäivistäni meni bad hair dayn merkeissä. Minua ärsytti se, että hiukset eivät olleet hyvin. Ja ehkä vielä enemmän minua ärsytti se, että se ärsytti. Harkitsin hetken jopa kokoontaitettavan matkahiustenkuivaajan hankkimista. Koska en kuitenkaan halunnut ostaa mitään lisää, piti ongelmaan löytyä toisenlainen ratkaisu.

Minulla oli parin edellisen vuoden ajan vuosijäsenyys M Room -parturiin ja kävinkin melkein kerran viikossa siistityttämässä kampauksen kuntoon. Keväisen elämänmuutoksen ja minimalismin tavoittelun myötä lopetin myös jäsenyyden ja ajattelin harventaa parturikäyntini yhteen kertaan kuukaudessa. Silti vuositasolla hiustenleikkauksiin kuluisi melkein neljäsataa euroa rahaa. Päätin ratkaista molemmat ongelmat samalla kertaa ja luopua hiuksista lähes kokonaan. Useamman kuukauden ajan olin oikeastaan jo salaa flirttaillut ajatuksen kanssa, mutta en ollut kuitenkaan ollut vielä valmis hiuksettomuuteen. Hassua, miten naurettavan kiintynyt sitä voi olla omaan turhamaisuuteensa. Ryhdistäydyin ja otin viimein kylpyhuoneen kaapista trimmerin kauniiseen käteen, säädin pituudeksi viisi milliä ja annoin koneen hoitaa kampaukseni standardoinnin.

Nyt olen ensimmäisellä täysin hiusongelmattomalla parin päivän reissulla ja hämmentyneen onnellinen huolettomuudesta, joka siitä on seurannut. Hiukseni ovat joka päivä yhtä hyvin (tai huonosti) eikä minun tarvitse huolehtia niiden pesusta, kuivauksesta tai säätämisestä. Riippumatta siitä olenko nukkumassa, uimassa, hattu päässä, vesisateessa tai puku päällä, on kampaus aina kunnossa. Kaiken lisäksi säästän aikaa, vaivaa, rahaa ja tilaa repussa. Hyvistä ja kivoista asioistakin voi helposti tulla raskaita taakkoja, joita kannamme mukana. Kun uskallamme päästää niistä irti, tulee matkanteosta paljon leppoisampaa.

Minimalismia lomailuun

Elin keväällä siinä uskossa, että tänä vuonna minulla ei olisi ollenkaan kesälomaa, mutta onneksi sainkin mahdollisuuden pitää koko heinäkuun vapaata. Lomarahoista on turha haaveilla, mutta onneksi on aikaa. Sitä ei kuitenkaan rahalla saa.

Olemmekin olleet tällä viikolla lasten kanssa papan kesämökillä täysihoidossa nauttimassa elämästä. Jo useamman vuoden ajan olemme perinteisesti viettäneet täällä joitakin päiviä kesästä sykettä laskemassa. Itselleni riittääkin lomamoodiin pääsemiseksi pelkkä laiturinnokassa istuskelu järvelle katsellen. Viime vuosina mökillä on yleensä ollut myös serkkupoikia yhtäaikaa ja lasten vauhti sen mukainen. Tällä kertaa tunnelma on ollut entistäkin chillimpi pelkästään oman porukan kesken. Jatkuvan uimisen, saunomisen ja syömisen lisäksi on lapsille välillä pitänyt keksiä myös muuta tekemistä, jotta ruutuaika on saatu luontaisesti minimoitua.

Hämmästelin muutama viikko sitten lasten kanssa, kuinka suurella innolla he jaksoivat katsella puhelimistaan aikuisten tubettajien leikkimielistä kisailua monen videon verran. Päätinkin silloin, että kesälomalla täytyy panostaa erityisesti tyttärieni kanssa leikkimiseen. Niinpä järjestimme tänään papan ideoimat mökkiolympialaiset lajeinaan mölkky, tikanheitto ja kroketti. Kisat tarjosivat paljon naurua ja vähän itkuakin, pieniä ja suuria tunteita sekä tervehdyttäviä onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia kaikille. Ennen kaikkea ne osoittivat, miten vähällä vaivalla ja rahalla voidaan tehdä lomapäivästä ikimuistoinen.

Oskari Onninen kirjoitti viime sunnuntaina (lapsettomuuskommentistaan huolimatta) erittäin osuvan kolumnin siitä, miten maailmasta on tullut jatkuvaa elämän hienoimman hetken ja huikeiden kokemusten metsästystä. Tavallisuus on poissa muodista ja usein varsinkin lomalla huippuhetkien odotus korostuu. Seurauksena tästä on useimmiten sekä lasten että aikuisten lomastressi. Todellisuudessa loman ei tarvitse olla jatkuvaa huvipuistorallia eikä turistikohteesta toiseen singahtelua. Olennaisinta on kiireetön ajanvietto yhdessä. Ja ehkä jäätelö.

Onnistuneen ja stressittömän kesäloman resepti: käytä lomaan puolet vähemmän rahaa ja puolet enemmän aikaa.

 

Vanhemmat artikkelit