Mikä?

Minimalismi.net on matkakertomus kohti yksinkertaisempaa ja tyytyväisempää elämää. Kirjoittaja on Teemu Kunto, nelikymppinen kolmen tytön viikonloppuisä, jota kiinnostaa minimalismin lisäksi ihmiset, lukeminen, kirjoittaminen, juokseminen, media ja markkinointi.

Olen jo vuosia haaveillut kaikesta turhasta luopumisesta ja ajoittain onnistunut pääsemäänkin melko lähelle kaipaamaani elämäntyyliä. Nyt otin olosuhteiden hellästi tönäisemänä lopullisesti itseäni niskasta kiinni ja päätin toteuttaa haluamaani elämäntapaa pohjia myöten.

Usein mielikuvaan minimalismista kuuluu yksin maailman ympäri matkusteleva poikamies, jonka koko maallinen omaisuus mahtuu yhteen selkäreppuun. Minun tapauksessa ei ole kysymys kuitenkaan siitä, että haluaisin elää matkalaukkuelämää. Olen silti karsinut kaiken turhan omistamisen taakan ja päättänyt tyytyä asioihin ja esineisiin, jotka ovat aidosti tarpeellisia tai tuottavat muilla tavoin iloa jokapäiväiseen elämään.

Luopumalla jostain saa aina myös jotakin tilalle. Kun joka paikka ei pursua tavaraa, voi iloita tilavammasta asunnosta tai muuttaa jopa pienempään. Pienemmässä kodissa on myös vähemmän siivottavaa, joten aikaa säästyy tärkeämpiin asioihin. Ja kun koko ajan ei ole jotakin vailla, säästää rahaa ja ehtii nauttia elämästä eikä tarvitse olla aina tyytymätön ja pyrkimässä saamaan jotakin lisää.

En halua saarnata minimalismin puolesta tai tyrkyttää sitä kenellekään, mutta tiedän monien kaipaavan elämäänsä yksinkertaisuutta, selkeyttä ja turhien rönsyjen pois leikkaamista. Tervetuloa mukaan yhteiselle matkalle kohti tyytyväisyyttä ja elämäniloa.

Käytämme rahaa, jota emme ole ansainneet,
ostaaksemme asioita, joita emme tarvitse,
tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä.
–Robert Quillen

4 vastausta artikkeliin “Mikä?

  1. Olisi paljonkin kommentoitavaa, ja ehkä myöhemmin otankin uudelleen yhteyttä. Vähempään tyytyminen on tärkeä asia, mutta vierastan kovasti sitä, että käytät tällaista -ismi-sanaa ja esimerkiksi videossasi käsittelet sitä, milloin ihminen on ymmärtänyt väärin minimalismin ja milloin oikein.

    Samoin ajattelisin, että brändien näkyvä esillä pitäminen on hieman ongelmallinen juttu. Joissakin muissakin seuraamissani nimenomaan minimalismia käsittelevissä päivityksissä ja julkaisuissa haisee hieman se, että minimalistinkin olisi hyvä omistaa TIETYT tavarat ja että tietyt brändit ovat kuitenkin se juttu. Ajattelisin itse, että tärkeää on käyttää itse loppuun joskus typeryksiissäänkin hankkimansa talvitakit, vaikka niitä olisi kaksi. Sitten vasta olisi yhden täsmätakin aika. Ymmärtänet, mitä ajan takaa?

    Seuraan kuitenkin kiinnostuneena, joskin harvakseltaan, blogiasi. Yhä enemmän tarvitaan ihmisiä, jotka kysyvät, mitä todella tarvitsevat. Yhteistä on kuitenkin varmasti enemmän kuin eroja. Näin ajattelisin.

    Tsemppiä marraskuun loppuun. :)

    1. Tervetuloa seurailemaan. Käytän ”minimalismi”-sanaa, koska se on yleisesti käytössä ja ihan hyvä käsite kuvaamaan turhan kulutuksen ja tarpeettoman omistamisen vähentämistä sekä keskittymistä siihen, mikä itselle on elämässä olennaista ja tärkeää. Ammun välillä alas mielestäni vääriä käsityksiä minimalismista, koska aika usein törmää ajatuksiin, että ”oikealla” minimalistilla on vain tietty määrä tavaraa tai juuri tietynlainen reppureissaajan elämäntyyli. En kuitenkaan ole missään itse pyrkinyt määrittelemään millaista juuri oikeanlainen minimalismi on, koska se voi olla jokaiselle hyvinkin erilaista.

      Brändien esillä pitämisestä olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Minuakin häiritsee minimalismilla myyminen enkä missään nimessä anna ymmärtää, että minimalistin tulisi omistaa juuri tiettyjä tavaroita. Lista itse omistamistani asioista on aito, mutta tehty myös Fight Club -henkeen itseironisesti kieli poskessa, vain hintalaput puuttuu. Lähes kaikki listalla mainittu on hankittu jo ennen kuin varsinaisesti ryhdyin minimalistiksi.

      Markkinoinnista ja brändeistä kiinnostuneena omistamillani asioilla on kuitenkin minulle arvoa ja ne tuottavat itselleni iloa. Tärkeisiin ja tarpeellisiin esineisiin on tietysti myös mahdollista halutessaan sijoittaa hieman enemmän silloin, kun jättää turhia asioita hankkimatta. Mielestäni on parempi myydä tai antaa tarpeettomat tavarat eteenpäin, kuin yrittää käyttää ne hampaat irvessä loppuun.

      Kiitos palautteesta ja mukavaa marraskuun loppua sinullekin!

      1. Varmaan olen allerginen kaikenlaiselle ismeilylle. Minimalismipuolella on välillä ihan hurmoshenkistä meininkiä, mikä ihmetyttää kovasti. Sellaisesta en kylläkään sinua syytä :) Ja semantiikka kiinnostaa minua aina. Itse en juuri keskustele tavoitteistani ihmisten kanssa: lähipiirissä (samalla perällä kun asutaan) ei satu olemaan juurikaan samanhenkistä porukkaa. Mutta jos puhuisin, kohtuullisuus olisi minusta sopiva sana.

        Mä olen vähän sillä linjalla, että on hankala ratkaisu dumpata tyhmiä hankintojaan eteenpäin. Toki olen sitä itsekin tehnyt. Oikeaa ja hyvää ratkaisua en ole vielä keksinyt tähän kysymykseen. En meinaa kehdata esimerkiksi mennä töihin kovin kuluneissa vetimissä. Siksi esimerkiksi takkiesimerkkini on hieman itsellenikin hankala toteutettava.

        Lasten tavarat ja vaikkapa harrastuksiin liittyvät varusteet ovat myös yksi syy siihen, miksi en itse ole innostunut äärimmäisen minimalistisesta elämästä. Pidän itse myös kirjoista, ihan tavaroina. Kotona on kirjoja, mutta tykkään harhailla kirjastossa ja kirjakaupassakin.

        Aiot ilmeisesti lukea aihepiiriä käsitteleviä kirjoja. Suosittelen lämpimästi Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia, jonka kohderyhmää tosin ovat enemmänkin naiset. Ja Ilana Aallon uudehko kirja vaikuttaa myös järkevältä ja kiinnostavalta. En ole vielä ehtinyt sitä lukemaan kunnolla. Anne Te Velde-Luoman järjestelyopas on itselleni ollut aikanaan tosi tärkeä. Silloin tajusin, että joku muukin kaipaa sitä, että tavaraa on järjellinen määrä ja kaikelle oma paikkansa.

        Hui. Tulipa pitkä viesti. Ei ollut mitenkään tarkoitus jäädä vänkäämään tänne sivustollesi.

      2. Kohtuullisuus on aivan käyttökelpoinen sana, mutta itselläni on taipumusta mennä asioissa äärimmäisyyksiin, joten en kokenut sen sopivan itselleni. ;) Myös Jenni Sarraksen käyttämä ”sopivalisti” on hauska, mutta saattaa mennä liian lähelle sosialistia.

        Itse olen pääasiassa päässyt vanhasta tavarastani eroon facebook-kirpputorien ja -roskalavaryhmien kautta.

        Kiitos kirjavinkeistä. Ilanan kirja on jo pitkään ollut minulla varausjonossa kirjastossa, Annen kirjan sain juuri tällä viikolla käsiini. Varasin myös Rinnan kirjan saman tien. Kovin on kyllä naisnäkökulmaista tämä alan kirjallisuus…

Mitä mieltä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s