Sekä omat että kolmen tyttäreni syntymäpäivät osuvat melko lähekkäin pitkin syksyä. Juhlaputki huipentui jälleen isänpäivään ja eilen vietettyihin kuopuksen synttärijuhliin. Ilmoitin lapsille jo hyvissä ajoin kesällä, että isältä ei sitten enää jatkossa saa turhaa tavaraa lahjaksi, vaikka se olisi kuinka kivaa ja ihanaa. Nugettien ensimmäinen reaktio näytti olevan kevyehkö järkytys ja pettymyskin. Nuorimmainen ilmeisesti kuvitteli, ettei iskältä saa enää lahjoja ollenkaan. Pienillä tarkennuksilla kaikki kuitenkin toipuivat shokista ja jäivät jännittämään, mitä voi antaa lahjaksi ellei anna tavaraa.

Tottahan tytöt alkavat olla jo sen ikäisiä, että ovat saaneet kavereiltakin lahjaksi aika paljon esim. elokuvalippuja ja lahjakortteja vaatekauppoihin tai kahviloihin. En halunnut kuitenkaan lähteä fast fashion (tai food) -ketjuja kannattamaan, joten täytyi keksiä jotakin muuta. Esikoinen saikin minulta lahjakortin laserpeli Megazoneen, jonka huomasin ilokseni löytäneen vihdoin tiensä myös tänne perähikiälle kaikkien vuosien odottelun jälkeen. Keskimmäisen syntymäpäiväjuhlat järjestettiin samaisessa paikassa, joten hän sai lahjakortin hohtokeilaukseen. Nuorin neideistä saa puolestaan lahjakortin Duudsonit Activity Parkiin.

Tottahan tyttäret halusivat myös lahjoa minua isänpäivän merkeissä ja odotinkin mielenkiinnolla, että mitähän muikkelit keksivät. Täysin minimalistiselle linjalle he eivät olleet lähteneet, mutta lahjat olivat silti hyvinkin osuvia. Vanhin tytär oli hankkinut parvekkeelle ihanan lyhdyn ja siihen kynttilän. Sikäli sopivaa, että jo keväällä tähän asuntoon muuttaessani olin ajatellut, että parvekkeelle pitäisi saada sellainen viimeistään synkkenevien syysiltojen iloksi. Mielestäni en ole tästä lasten kanssa koskaan puhunut, joten kymmenen pistettä oikeasti tarpeellisen ja iloa tuottavan lahjan keksijälle.

Nuorempien siskojen hankkimat suklaat ja joulukoristeet synnyttivät myös riemua, varsinkin kun lupasivat ottaa mukaan oman minikuusen, kun tulevat luokseni joulunviettoon. Saadaan sitten ripustaa tontut siihen. Suklaat on kyllä jo syöty. Erityisesti kolahti keskimmäisen askartelema Minion-tuoppi, jonka sisältä paljastui Haisuli vaapukkamehuvarkaissa -kynttilä. Pohdin jo, että onko tässä jokin piiloviesti isin saunajuomiin liittyen, mutta kätyri koristikin kuulemma ”kahvimukia”.

Kaikkien itsetekemät kortit olivat kovasti tekijöidensä näköisiä ja niihin oli panostettu aikaa ja ajatusta. Koskettavat sanat ja hersyvä huumori laittoi #superisi:n alahuulen väpättämään ja roskan silmään. Sen lisäksi, että tyttäreni ovat kauniita, ovat he myös herkkiä ja nokkelia. Selvästi isäänsä tulleet. Olen ottanut sellaisen säilytyslinjan, että pidän aina jokaisen lapsen viimeksi antaman kortin tallessa siihen saakka, kunnes mahdollisesti saan seuraavan. Tämän pidemmäksi aikaa en ala vanhoja askarteluita hilloamaan, mutta kuvat otan tietysti muistoksi. Joku saattaa pitää minua tunteettomana, mutta minulle muistot eivät ole tavaroissa vaan sydämessä.

Seuraavaksi pitäisi keksiä jokaiselle lapselle sopivat aineettomat joululahjat. Onko ideoita? Millaisia lahjoja sinä olet antanut ihmisille, joilla on jo lähes kaikkea, ja jotka eivät oikeasti tarvitse enää mitään lisää?