Minimalistin lahjat

Sekä omat että kolmen tyttäreni syntymäpäivät osuvat melko lähekkäin pitkin syksyä. Juhlaputki huipentui jälleen isänpäivään ja eilen vietettyihin kuopuksen synttärijuhliin. Ilmoitin lapsille jo hyvissä ajoin kesällä, että isältä ei sitten enää jatkossa saa turhaa tavaraa lahjaksi, vaikka se olisi kuinka kivaa ja ihanaa. Nugettien ensimmäinen reaktio näytti olevan kevyehkö järkytys ja pettymyskin. Nuorimmainen ilmeisesti kuvitteli, ettei iskältä saa enää lahjoja ollenkaan. Pienillä tarkennuksilla kaikki kuitenkin toipuivat shokista ja jäivät jännittämään, mitä voi antaa lahjaksi ellei anna tavaraa.

Tottahan tytöt alkavat olla jo sen ikäisiä, että ovat saaneet kavereiltakin lahjaksi aika paljon esim. elokuvalippuja ja lahjakortteja vaatekauppoihin tai kahviloihin. En halunnut kuitenkaan lähteä fast fashion (tai food) -ketjuja kannattamaan, joten täytyi keksiä jotakin muuta. Esikoinen saikin minulta lahjakortin laserpeli Megazoneen, jonka huomasin ilokseni löytäneen vihdoin tiensä myös tänne perähikiälle kaikkien vuosien odottelun jälkeen. Keskimmäisen syntymäpäiväjuhlat järjestettiin samaisessa paikassa, joten hän sai lahjakortin hohtokeilaukseen. Nuorin neideistä saa puolestaan lahjakortin Duudsonit Activity Parkiin.

Tottahan tyttäret halusivat myös lahjoa minua isänpäivän merkeissä ja odotinkin mielenkiinnolla, että mitähän muikkelit keksivät. Täysin minimalistiselle linjalle he eivät olleet lähteneet, mutta lahjat olivat silti hyvinkin osuvia. Vanhin tytär oli hankkinut parvekkeelle ihanan lyhdyn ja siihen kynttilän. Sikäli sopivaa, että jo keväällä tähän asuntoon muuttaessani olin ajatellut, että parvekkeelle pitäisi saada sellainen viimeistään synkkenevien syysiltojen iloksi. Mielestäni en ole tästä lasten kanssa koskaan puhunut, joten kymmenen pistettä oikeasti tarpeellisen ja iloa tuottavan lahjan keksijälle.

Nuorempien siskojen hankkimat suklaat ja joulukoristeet synnyttivät myös riemua, varsinkin kun lupasivat ottaa mukaan oman minikuusen, kun tulevat luokseni joulunviettoon. Saadaan sitten ripustaa tontut siihen. Suklaat on kyllä jo syöty. Erityisesti kolahti keskimmäisen askartelema Minion-tuoppi, jonka sisältä paljastui Haisuli vaapukkamehuvarkaissa -kynttilä. Pohdin jo, että onko tässä jokin piiloviesti isin saunajuomiin liittyen, mutta kätyri koristikin kuulemma ”kahvimukia”.

Kaikkien itsetekemät kortit olivat kovasti tekijöidensä näköisiä ja niihin oli panostettu aikaa ja ajatusta. Koskettavat sanat ja hersyvä huumori laittoi #superisi:n alahuulen väpättämään ja roskan silmään. Sen lisäksi, että tyttäreni ovat kauniita, ovat he myös herkkiä ja nokkelia. Selvästi isäänsä tulleet. Olen ottanut sellaisen säilytyslinjan, että pidän aina jokaisen lapsen viimeksi antaman kortin tallessa siihen saakka, kunnes mahdollisesti saan seuraavan. Tämän pidemmäksi aikaa en ala vanhoja askarteluita hilloamaan, mutta kuvat otan tietysti muistoksi. Joku saattaa pitää minua tunteettomana, mutta minulle muistot eivät ole tavaroissa vaan sydämessä.

Seuraavaksi pitäisi keksiä jokaiselle lapselle sopivat aineettomat joululahjat. Onko ideoita? Millaisia lahjoja sinä olet antanut ihmisille, joilla on jo lähes kaikkea, ja jotka eivät oikeasti tarvitse enää mitään lisää?

9 vastausta artikkeliin “Minimalistin lahjat

  1. Lahjavinkkinä tuon elämyslahjalistan jatkumonahan menis seuraavana näppärästi Flowpark ja Eläinpuisto :D

  2. Ruokalahjat ovat hyviä sellaisellekin, jolla on jo kaikkea. Etenkin, jos se on jotain mieluista ruokaa. Voi joko valkata jotain vaikeasti saatavaa, tehdä itse tai valkata jotain, joka tuntuisi liian luksukselta ostaa itse (kallis hinta määrään nähden tai suhteessa vastaaviin, mutta vähemmän hyviin tuotteisiin).

    Lahjakortit spesifeihin menopaikkoihin, kuten juuri teemapuisto, ovat loistavia, jos tietää, mistä toinen pitää. Etenkin, jos kyseessä on jokin juttu, mitä toinen mielellään kokeilisi, muttei ole viitsinyt ilman sysäystä siihen suuntaan kokeilla.

    Sit toisaalta, vaikka olen minimalisti, jos on jokin tavara, mitä oikeasti lahjansaaja tarvitsee, mutta ei ole raaskinyt hankkia, niin sellainen on minusta okei antaa lahjaksi. Esimerkiksi itse en raaski ostaa laadukkaita, kivan värisiä, tietyn sukkavalmistajan sukkia, vaikka pidän niistä, joten ottaisin mielelläni lahjaksi niitä tai lahjakortin, jolla saa niitä (ja nimenomaan vain niitä, jotta en päädy hankkimaan jotain muuta). Sukat ovat tavaraa, mutta nuo sukat ovat laadukkaampia (kestävämpiä) kuin ne, mitä itse raaskin ostaa, joten pidemmän päälle lahja vähentäisivät kulutusta.

    Itse tehdyistä lahjakorteista (esim. ”pesen tiskit puolestasi”) minulla on huonoja kokemuksia. Jäävät lunastamatta, vaikka niissä olisi jokin vanhenemisajankohta mainittu. Ehkä silloin toimivat paremmin, jos asuu yhdessä.

  3. Museokorttia ajattelin meidän sukumme aikuisille. Samalla tulisi toivottavasti sivistettyä myös nuorempaa sukupolvea.

  4. Mitä antaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea? Olemme sopineet, että emme anna lahjoja toisillemme. Tämän seurauksena en vihaa joulua enää niin paljoa kuin kymmenen vuotta sitten. Lapset ovat toki asia erikseen, siinä en osaa auttaa.
    Mainio blogi Sinulla, tuli luettua kerralla kaikki kirjoitukset!

  5. Tämä voisi olla yksi hyvä aihe podcastiin! Joululahjat alkavat pian olla ajakohtaisia joten tarvisin vinkkejä mitä hankkia lahjaksi minimalistille! Ja tottakai pyytää itselle ja lapselle – ei kiitos tavaraa!

Mitä mieltä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s