Musta perjantai

On jälleen se aika vuodesta. Pimeää ja märkää, harmaata ja mustaa. Mikäpä piristäisikään tällaista päivää paremmin, kuin superedulliset löydöt alennusmyynnistä. Olenkin aina halunnut juuri tuollaisen pölynimurin! Enkä voi elää ilman käsikäyttöistä kahvimyllyä! Miten olen voinut edes selvitä hengissä tähän asti ilman sitä? Entisenä maksimalistina olen näköjään edelleen melko helppoa riistaa hyvin kohdistetuille markkinointiviesteille. Onneksi onnistuin pitämään itseni kurissa ja valitsemaan ”älä osta mitään” -päivän. Se on hyvä turvasatama meille kuntoutuksessa oleville materialisteille.

Kävin hiljattain Stockmannilla katsomassa mitä kaikkea en oikeastaan koskaan enää tarvitse. Samalla pohdin, että mikä siinä onkin, että uuden ostamisesta keskimäärin tulee kuitenkin ihmiselle ainakin hetkellisesti hyvä mieli. Sain oivia vastauksia parhaillaan lukemastani Fumio Sasakin kirjasta Goodbye, things. Kerron muuten kirjasta lisää ensi viikon #kirjakeskiviikko-videolla.

Ihmismielen ongelma omistamisen suhteen johtuu taipumuksestamme kaivata vaihtelua. Tottuminen ja kyllästyminen olemassaoleviin tavaroihin, kuvioihin ja joskus jopa ihmisiin saa meidät helposti turtumaan ja toisinaan ryhtymään jopa epätoivoisiin tekoihin. Todellisuudessa on välillä hyvä pysähtyä miettimään, että meillä oikeastaan on jo kaikkea, mitä olemme aina halunneet. Housut, jotka sinulla on jalassasi oli todennäköisesti joskus kaupan hyllyllä ja sinä halusit ostaa ne itsellesi. Työ, jossa et välttämättä enää viihdy oli aikanaan sellainen, johon ihan itse hait. Täytit työhakemuksen omin pikku kätösin ja yritit tehdä parhaan mahdollisen vaikutelman työhaastattelussa. Myös ihmissuhteet, joissa elät, ovat pääosin sinun itsesi valitsemia.

Ja vaikka hankkisimme kuinka paljon uusia asioita elämäämme, niille käy lopulta täsmälleen samalla tavalla. Mikään mitä ostat, ei säilytä uutuudenviehätystään kovin pitkään. Eikä mikään tavoite, jonka saavutat, riitä pitämään sinua tyytyväisenä enää hetken päästä. Muistan, kuinka joitakin vuosia sitten ostin elämäni ensimmäisen BMW:n, josta olin haaveillut pikkupojasta saakka. Otin varmasti kyseisessä kaupassa takkiini, mutta auto oli vain aivan pakko saada. Ja jo samana päivänä, kun ajoin sillä kotiin, tiesin millaisen Bemarin haluan seuraavaksi! Ostamisen tuottama ilo on ohimenevää ja suurin ongelma siinä on, ettei sitä lopulta saa 30.000 euron autosta sen enempää kuin 3.000 euron autosta.

Toinen haaste ostamisessa on, että alamme helposti pitää omistamiamme esineitä niiden käyttöarvon lisäksi itseilmaisun välineinä. Saatamme hankkia asioita vain statuksen vuoksi tai saadaksemme huomiota ja hyväksyntää. Tunnistan itsessäni fanaattisena applelaisena taipumusta tähänkin. Hyväksynnän kaipaaminen kuulunee osittain ihmisyyteen, mutta tuottaa ongelmia, jos ja kun alamme mittaamaan omaa tai toisten arvoa sillä perusteella, mitä ja millaisia tavaroita omistamme. Tämä johtaa helposti siihen, että ainut keino itsetunnon kohottamiseksi on ostaa enemmän ja kalliimpaa! Eikä aikaakaan, kun se mitä omistamme alkaakin omistaa meidät.

Kuinka usein muistamme olla kiitollisia siitä, että meillä on jo oikeastaan kaikkea, mistä olemme joskus haaveilleet? Todellinen onnellisuus ja oman itsen arvostaminen alkaa siitä, kun lakkaamme haluamasta lisää.

Tarpeettoman tavaran ostaminen alennuksella tulee loppuviimein todella kalliiksi. Varokaa mustaa jäätä. #mustaperjantai #äläostamitään
@minimalisminet

6 vastausta artikkeliin “Musta perjantai

  1. Se on just näin👍 Itse hankin lapsille joulukalenterit black fridayn tarjouksesta, tämän päätöksen olin tehnyt jo 3 viikkoa sitten.

    Mulle kävi niin, että kun myytiin talo, olin päättänyt ostaa todella laadukkaan kahvikoneen. Menin lompakko pulskana ostohousut jalassa Stockmannille. Ja totesin paikanpäällä, että antaapa olla, voin aivan hyvin jatkossakin keitellä kahvit mutteripannulla ja ikean 10€ pressopannulla. Laadukkaan kahvikoneen hinnalla saa aika paljon laadukasta kahvia😂 Valitsin sitten niin.

    Kiitos inspiroivista teksteistä ja hyvää viikonloppua!

  2. Mua ahdistaa koko blackfriday. Mistään muusta ei tällä hetkellä puhutakkaan. Sen verran kyllä tuli käytettyä rahaa että tilasin eilen superfoodeja kun ne on jo kotona loppumassa ja nyt sain edullisesti hyvää tavaraa. En ajattele kylläkään ravintolisää tavarana. Minimalismipeliä pelatessani ja vaatekaapeja raivatessa huomasin taas kuinka paljon on tullut osteltua ja aikalailla turhia vaatteita, korkokengistä puhumattakaan. Elämä on vaan helpompaa mitä vähemmän omistaa :)
    Ja tyytyväisyys siihen mitä on -on hieno taito jota yritän lapsillekkin opettaa.

    Mukavaa alkanutta viikonloppua.

    -R

  3. Ostamisen sijaan aloin tänään WWF:n kuukausilahjoittajaksi.

    Koin kyllä polttavaa tarvetta ostaa uutta työtä varten uusia edustavampia vaatteita (omistan vähän), mutta päätin lopulta, että hankin ne ajan kanssa, niin ehkä pahimmilta huteilta vältytään. Jos minut näine kuteineni palkattiin, niin ehkäpä kelpaan myös näin.

  4. Oisko voinut kirjottaa että osa teksistä on tiivistelmää tosta kirjasta.
    Hämmensi ihan sikana kun yhtäkkii samaa juttua mitä kirjassa eikä mitään mainintaa että ne siitä on.

    Mulla tulee selailtua välillä tarjouslehtisiä ja tulee just samantapainen fiilis kun katsoo jotain kategoriaa esim meikkejä että ”mitä en oikeastaan koskaan enää tarvitse”. Hianoa huomata että on vapaa tietyistä tavara tai palvelu kategorioista niin en tule edes himoja niiden mainoksia nähdessään.

Mitä mieltä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s