Vuosi minimalismistani

Vuosi sitten sähköpostiini kilahti mailia entisen minimalismi.fi -blogin kirjoittajalta Joona Luostariselta. Hän oli lähettänyt ilmeisesti kaikille vanhoille lukijoilleen ehdotuksen, jossa ilmoitti luopuvansa blogistaan ja toivoi, että joku ottaisi siitä kopin. Joona ei ollut enää vuoteen kirjoittanut aiheesta ja oli halukas luovuttamaan bloginsa kaikkine materiaaleineen parhaan tarjouksen tekevälle. Ajatus kolahti minuun heti. Muistin kuinka paljon minua oli ärsyttänyt viisi vuotta aiemmin, kun löysin Joonan blogin ja ensimmäinen ajatukseni oli ”voi miksi en tehnyt tätä itse”! Olin kuitenkin lukenut minimalismista ensimmäisen kerran jo vuosia aiemmin Leo Babautan ja Colin Wrightin blogeista ja onnistunut karsimaan henkilökohtaiset tavarani lähes sataan jo syksyllä 2010. Sittemmin myös Joshua Fields Millburnin ja Ryan Nicodemuksen perustaman The Minimalists -blogin myötä olin haaveillut minimalistiksi ryhtymisestä. Toteutus oli jäänyt kuitenkin puolitiehen ja palkkaluokan noustessa oli maksimalismi vienyt minut täysin mennessään.

Tällä kertaa en aikonut toistaa virhettäni. Nyt ajoitus sopi täydellisesti, olinhan juuri minimalisoinut käytännössä koko elämäni kuluneen kuukauden aikana. Näin edessäni elämäni tilaisuuden. Matkassa oli kuitenkin mutka. Minimalismi.fi oli myytävänä. Ja minä olin työtön, vailla aavistustakaan siitä, mistä ja milloin seuraavan kerran saisin minkäänlaisia tuloja. Puristin kuitenkin kasaan tarjouksen, johon uskoin maksimissaan pystyväni. Kuulemma parempiakin tarjouksia oli jo jätetty, mutta päätös oli vielä tekemättä. Tulin siihen tulokseen, että omani ei taida mennä läpi, joten olin jo luopumassa leikistä. Kunnes tajusin, että eihän minun missään nimessä kannata hypätä jonkun toisen saappaisiin, kun omissakin on kyllä tilaa. Päätin aloittaa tämän oman minimalismiblogin täysin puhtaalta pöydältä. Arvelin, että vuodessa saan kasaan suunnilleen samankokoisen lukijakunnan, mitä Joonankin blogin mukana olisi tullut. Ja toisaalta minulla oli aikaa ja mahdollisuus harrastaa, joten mikäli lukijoita ei kiinnostaisi, en tippuisi korkealta. Arvioini osui oikeaan.

Minimalismi.net -blogissa on ollut ensimmäisen vuoden aikana keskimäärin noin 3 000 kävijää kuukaudessa ja näyttökertoja on yhteensä lähes 90 000. Se on noin viisi kertaa enemmän kuin mitä uskalsin kuvitella. Elokuussa aloittamani tubettaminen on edennyt hitaammin, mutta Youtube-kanavallakin on kuitenkin jo 300 tilaajaa ja videoilla näyttökertoja yli 24 000. Olen ihan tyytyväinen. Suomenkieliselle minimalismisisällölle on selvästi kysyntää, joten tarkoituksena on jatkaa samaan malliin.

Minimalistin vuoteen on mahtunut paljon. Aloitin yhtä aikaa blogin kanssa kehittämisasiantuntijakoulutuksen ja sen myötä uuden työn, josta tuli heti mieluisa ja vuoden vaihteessa myös kokoaikainen. Syksyn synketessä pelattiin porukalla marraskuun minimalismipeliä ja pääsin eroon viimeisistäkin ylimääräisistä tavaroista. Kohta voisi jälleen olla aika koluta kaapit sillä silmällä, josko jotakin turhaa on päässyt kevään mittaan kertymään. Älä osta mitään -vuosi on onnistunut erinomaisesti enkä ostanut edes toisia farkkuja, vaikka edellisessä bloggauksessa niin suunnittelin tekeväni. Toistaiseksi jatketaan yksien housujen taktiikalla. Ja nythän näyttää olevan niin kesäisää, että kohta pärjää shortseilla. Yhden poikkeuksen tein ostolakkoon ja hankin parvekkeelle kesäpediksi ison ilmapatjan. Se toimii myös lasten sänkynä viikonloppuisin, toistaiseksi tosin vielä sisätiloissa. Muutamat aurinkoiset päiväunet patjalla nukkuneena en kadu, että tein lakkooni poikkeuksen.

Tällä hetkellä etsin itselleni ennen kaikkea toimivia päivittäisiä kirjoitusrutiineja. Pitkän tähtäimen tavoitteena on kirjoittaa liuskan verran joka päivä, mutta aluksi riittää muutama rivikin. Tammikuun helvetinviikolla kirjoittaminen sujui mainiosti, mutta jäi sitten sydäntalven synkkyydessä kuitenkin vähemmälle. Pyrin jatkossa siihen, että kirjoittaminen joka ilta kello kahdeksan olisi yhtä luonnollista ja pakollista kuin töihin meneminen joka aamu kello kahdeksan. Olen onnistunut tavoitteessa vaihtelevasti, mutta edellytyksiä tavanmuodostamiselle on. Välillä on täytynyt pitää vapaapäivä tai pari, kuten töistäkin, mutta toisinaan flow on vienyt mukanaan, ja tekstiä on syntynyt joskus jopa useampi sivu kerrallaan. Mitä rutiininomaisemmaksi jokailtainen kirjoittaminen tulee, sitä matalammaksi aloituskynnyskin jää. Eihän sitä joka aamu töihin lähtiessäkään tarvitse erikseen miettiä, olisiko tänään riittävästi inspiraatiota liikahtaa. Tai jos tarvii, on aika vaihtaa töitä.

Blogin yksivuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestän huomenna klo 15.00 kesämökinrannasta elämäni ensimmäisen Youtube LIVEn. Voit seurata sitä tästä tai osallistua kommentoimalla ja esitämällä kysymyksiä täällä.

9 vastausta artikkeliin “Vuosi minimalismistani

  1. Hienoa, että aloitit tämän blogin ja oli kiva lukea hieman tarinaa sen taustoista :) Itse löysin tänne muistaakseni vasta joskus alkuvuodesta, mutta vaikutti heti sen verran kiinnostavalta, että piti (ja kannatti) jäädä seuraamaan. Kiitos siis, että kirjoitat!

  2. Onnittelut huikean nopeasta kasvusta! (Ja huomaa miten tämä aika menee vauhdilla, kun menee näemmä puoli vuotta että ehtii seurata minimalistikollegoiden blogeja, heh)

      1. Nämä kanavat tekevät myös kepposia, mullekin tulee välillä ilmoituksia kuukausia vanhoista kommenteista. Harmillista kun kuitenkin haluaisi reagoida heti.

Mitä mieltä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s