Valikko Sulje

minimalismi.net

yksinkertaisesti vähemmän

Hengitä

Huokaise syvään.

Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos niin, että kuulet kohinan.

Sulje silmät ja hengitä vielä.

Tämä on tärkeintä.

Sähköpostimies soittaa aina kahdesti

Odottaako sinua huomenna joka maanantaiseen tapaan sata lukematonta sähköpostia ja ylitsepursuava sähköpostilaatikko? Minua ei. Omassani istuu aurinkotuolissa rentoutunut sähköpostimies. Olen opetellut uusia käytäntöjä sähköpostitulvan hallitsemiseen. Sekä henkilökohtaisessa että työsähköpostissani on tällä hetkellä täysin tyhjää. Tilanne ei ole ollut aina näin ruusuinen, mutta nykyään sähköpostilaitokseni alkaa olla täysin hallinnassa. Kuulostaako houkuttelevalta ajatus lähteä vaikkapa kesälomalle niin, että postilaatikkoon ei jää mitään, ja että tiedät selviäväsi myös loman jälkeen siellä odottavasta vuoresta vaivatta?

Ensimmäinen askel tyhjään sähköpostilaatikkoon on helppo. Valitse kaikki viestisi. Ja siirrä ne arkistoon. Noin vain. Nyt inbox-laatikkosi on tyhjä. Jos käyttämässäsi sähköpostipalvelussa tai ohjelmassa ei ole arkistointiominaisuutta, niin luo uusi kansio nimeltä arkisto ja siirrä kaikki sinne. Nykyajan hakuominaisuudet on niin hyvät, että mikäli tarvit vielä jotakin vanhaa viestiä, se löytyy kyllä hakemalla. Sitä ei tarvitse makuuttaa sisääntulevan postin laatikossa enää hetkeäkään.

Jotta sähköpostilaatikkosi pysyy mahdollisimman tyhjänä jatkossakin, kannattaa opetella muutama hyvin yksinkertainen toimintapa sen paimentamiseen:

1. Päätä ne ajat päivästä, jolloin luet ja hoidat sähköpostisi 
Valitse itsellesi ja työllesi sopiva tahti lukea ja reagoida saamiisi sähköposteihin. Se voi olla esimerkiksi kerran päivässä työpäiväsi ensimmäisen tai viimeisen tunnin ajan. Tai ennen lounasta tai sen jälkeen. Tai kymmenen minuuttia kerran tunnissa. Olennaista ei ole milloin se tapahtuu, vaan se, että se tapahtuu silloin, kun sinä itse haluat. Kaikkina muina aikoina voit sulkea sähköpostiohjelman ja keskittyä oikeisiin töihin tai muuhun elämään. Kun saat järkevän rutiinin sähköpostin hoitamiseen, voit myös uskaltautua ottamaan kaikki ilmoitukset ja hälytykset pois päältä, koska tiedät hoitavasti laatikon tyhjäksi vielä ennen lounasta tai kotiinlähtöä. Annat suotta punaisten pallojen tai äänimerkkien häiritä keskittymistäsi muuhun tekemiseen.

2. Ota sähköpostin hoitamisessakin käyttöön 2 minuutin sääntö
Jos saamasi sähköposti vaatii vastauksen tai toimintaa, jonka tekemiseen kuluu arviolta alle kaksi minuuttia, tee se välittömästi. Älä koskaan jätä vastaamatta sähköpostiin, jos voit tehdä sen heti. Jos sähköposti vaatii jonkun toisen henkilön panosta, uudelleenohjaa se hänelle ja siirrä arkistoon. Et voi kuitenkaan tehdä asialle itse enempää. Jos sinulle tulee säännöllisesti sähköposteja, joista et selviä alle kahdessa minuutissa, voit luoda niille oman kansion, jonka käyt läpi ja hoidat esimerkiksi päivän päätteeksi tai seuraavana aamuna ensimmäisenä. Jälleen kannattaa valita omaan työrytmiin sopiva ajankohta ja energiataso, jolla hommat tulevat hoidettua. Itselleni tällaisia viestejä tulee sen verran harvoin, että jätän ne vain inboxiin ja hoidan ennen töistä kotiin lähtöä.

3. Älä avaa sähköpostia, ellet pysty heti hoitamaan sen mahdollisesti vaatimaa tehtävää
Tyypillisimmillään sähköpostiin unohtuu vastata tai se jää lojumaan laatikkoon silloin, kun olet lukenut sen väärällä hetkellä. Jos tiedät jo valmiiksi, että et todennäköisesti jaksa tai ehdi vastata nyt saamaasi postiin, miksi ihmeessä edes avaisit tai lukisit sen?! Hankit vain turhaa stressiä tai yhden muistettavan asian lisää. Jos ja kun vahingossa kuitenkin välillä avaat tällaisen viestin, merkitse se uudelleen lukemattomaksi ja palaa siihen sitten, kun voit hoitaa sen.

4. Peru kaikki uutiskirjeet
Kaikenlainen verkkokaupoista ostaminen ja erilaisten sovellusten ja sivustojen kokeileminen johtaa helposti siihen, että erinäisiä uutiskirjeitä ja tiedotteita tulee sähköpostiin pilvin pimein. Todellisuudessa et tarvi niistä yhtäkään. Ne todennäköisesti vain synnyttävät turhia tarpeita tai mielitekoja shoppailuun. Jotta postilaatikkosi pysyy mahdollisimman tyhjänä ja helppokäyttöisenä, peru kaikki mahdolliset tilaukset ja uutiskirjeet, joita sinulle tulee. Niiden alareunasta löytyy peruuta tilaus tai unsubscribe-linkki, jota klikkaamalla pääset näistä rikkaruohoista eroon. Voit myös käyttää esimerkiksi unroll.me -tyyppistä palvelua homman hoitamiseen.

5. Älä lähetä enää koskaan turhaa sähköpostia!
Lähimmäisyyden ja tuottavuusloikan nimissä lopeta kaikenlainen turha sähköpostin lähettäminen. Jos asiaa ei ole aivan välttämätöntä hoitaa juuri sähköpostilla, tee se jotakin muuta kautta. Älä myöskään lähettele turhia kopioita posteista muille kuin niille, joiden on aivan pakollista ne saada. Yleensä kenenkään ei ole. Jokainen lähettämätön sähköposti vähentää entropiaa ja tekee universumista paremman paikan meille kaikille.

Näillä eväillä minä olen saanut minimoitua sähköpostirumban ja postilaatikkoni tyhjäksi. Mitä keinoja sinä olet käyttänyt?

 

 

Se kasa

Minun piti yhtäkkiä tänään löytää edellisen työpaikkani työsopimus ja hetkeksi iski mieleeni tyhjyys. En ole koskenut kyseiseen paperiin yli kahteen vuoteen. Missähän se mahtaa edes olla? Pian kuitenkin tajusin, että se on tietenkin jossain siinä kasassa. Siinä, missä kaikki muutkin paperit. Vanhat palkkakuitit, pankkikortin tunnusluvut, koulutodistukset, vakuutuskirjat, takuukuitit ja kolme vuotta vanhat isänpäiväkortit.

Jokaiselta meistä taitaa löytyä se kasa. Paperipino, jonka mustaan aukkoon helposti hukkuvat maksamattomat laskut ja “joskus toiste” hoidettavat asiat. Oli se sitten siististi kansiossa, piilossa laatikossa tai hallitsemattomana läjänä pöydän nurkalla, poikkeuksetta kaikilta löytyy tällainen psykologinen painolasti elämästään. Oma kasani oli tuskin kymmentä senttiä korkeampi, mutta sillä oli silti henkinen yliote. Koska sen järjestämiseksi olisi pitänyt tehdä päätöksiä. Ja niiden tekeminen on joskus vaikeaa. Täytyisi päättää kuinka vanhoja sopimuksia tai kuitteja haluaa säästää, tarvitseeko ensimmäisen kesätyöpaikan työtodistusta vielä joskus, entä edellisen vuoden veropäätöstä tai lasten vanhoja piirroksia.

Olin tosin unohtanut, että minähän olin jo kesyttänyt sen kasan muuton yhteydessä! Jäljellä oli enää viisi muovitaskua, joissa jokaisessa korkeintaan kolme paperia. Työsopimus löytyi helposti. Hassua, että vaikka kasaa ei enää edes ollut, se silti kummitteli mielessä! Miten pääsin kasastani eroon? Tekemällä uudehkon elämänfilosofiani mukaisia päätöksiä. Heitin pois kaiken, mitä en oikeasti tarvinnut. Yli vuoden vanhat kuitit ja sopimukset, jotka eivät muuton myötä olisi enää voimassa päätyivät roskiin. Samoin vanhat vakuutuskirjat, verkkopankkisopimukset yms. Kaikki laskut olin jo vaihtanut e-laskuiksi, joten niitä ei enää kasassani ollutkaan. Lasten tärkeimmistä taideteoksista otin kuvat muistoksi, muuten nekin saivat mennä.

2 minuutin sääntö

Mikäli kasassasi on hoidettavia asioita, kannattaa niihin soveltaa kahden minuutin sääntöä: jos homma on hoidettavissa alle kahdessa minuutissa, tee se heti! Jos yksittäisen asian hoitaminen vaatii pidempää toteutusta tai päätöksentekoprosessia, voit laittaa sen omaan pinoon, jonka hoidat sitten, kun nopeammat tehtävät on alta pois. Näin saat välittömästi onnistumisen elämyksiä, kasaa pienemmäksi ja jaksat hoitaa vaativammatkin projektit pois pinosta. Useimmiten yllätyksekseen huomaa, että ei niihinkään mene paljon yli kahta minuuttia.

Jatkossa et sitten edes laitaa kasaan mitään, minkä voisit hoitaa samantien parissa minuutissa pois päiväjärjestyksestä. Ja jos jokin paperi vaatii oletettavasti enemmän resursseja, se kannattaa asetella esimerkiksi tietokoneen näppäimistön päälle, jolloin et voi mennä Facebookiin tai avata Netflixiä, ennen kuin homma on hoidettu. Minun on esimerkiksi pitänyt jo monta päivää sitten tehdä isännöitsijälle vikailmoitus, mitä olen vain siirtänyt, koska kuvittelin sen olevan vaivalloista. Tänään päätin, etten pääse tämän tekstin kimppuun, ennen kuin ilmoitus on tehty. Siihen meni noin minuutti ja kaksikymmentä sekuntia.

Nyt olen elänyt kasatonta elämää siis jo yli kaksi viikkoa. Ehkä ajatus siitä pikkuhiljaa myös lakkaa kummittelemasta.

 

Mi casa es su casa.

Älä osta mitään?

Minimalismiin pyrkiminen on usein helpointa aloittaa vanhoja turhia tavaroita karsimalla. Tämä ei kuitenkaan auta, jos yhden poisheittäessään hankkii tilalle kaksi uutta. Ostamisessahan ei sinänsä ole mitään väärää ja joitakin asioita on pakkokin hankkia säännöllisesti. Minimalistina pyrin kuitenkin itse hallitsemaan ostoksiani enkä halua enää antautua kulutushysterian valtaan.

Olen esimerkiksi ottanut käyttöön aloitteleville minimalisteille tyypillisen 30 päivän ostoslistan. Jos haluan ostaa jotakin, laitan sen puhelimen muistiossa olevalle listalle ja perään parasta jälkeen -päivämäärän. Jos vielä kuukauden päästä koen oikeasti tarvitsevani kyseistä asiaa, annan itselleni luvan ostaa sen hyvällä omallatunnolla. Näin opin pikkuhiljaa erottamaan todelliset tarpeet ohimenevistä mielihaluista. Tällä hetkellä omalla ostoslistallani on mm. wokkipannu ja lasten sinne vaatima leivänpaahdin. Aiemmin olisin marssinut välittömästi kauppaan ja ostanut molemmat. Nytkin olen jo katsellut erilaisia vaihtoehtoja ja tiedän millaiset hankin, jos ne vielä kesäkuussa vaikuttavat välttämättömiltä ostoksilta.

Toinen hyvä tapa tavaramäärän hallintaan on luopua jostakin aina, kun jotakin on pakko hankkia. Minulla oli aiemmin taipumusta säilyttää vanhoja sukkia ja alushousuja pahan päivän varalle, vaikka niistä tulvi läpi valoa. Joskus pyykkipäivän aamuna, kun mitään muuta ei ollut sukkalaatikossa jäljellä, oli pakko turvautua rikkinäisiin tai parittomiin yksilöihin. Lopulta päätin ostaa nipullisen uusia ja heitin julmasti kaikki yksinäiset ja elämänkolhimat menemään. Jos turhaa tavaraa on kaapeissa vielä paljon, voi siirtyä järeämpiin aseisiin ja päättää poisto–hankinta -suhteeksi 2:1 tai jopa 3:1. Eli aina kun hankit esim. uuden vaatteen, heität kaksi tai kolme kierrätykseen.

Olennaista on pitää mielessä, ettei tyhjän tilan raivaaminen ja tavarasta eroon pääseminen ole kuitenkaan itsetarkoitus. Tärkeämpää on, että tilalle saa enemmän aikaa ja energiaa, joka vapautuu ylimääräisen omaisuuden järjestelyltä, siivoukselta, ahtaudelta, mielihyväshoppailulta ja turhien ostosten aiheuttamalta huonolta omaltatunnolta. Tämän kaiken vapautuneen kapasiteetin voi sitten suunnata siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Omiin unelmiin ja tavoitteisiin pääsemiseen, ihmissuhteisiin ja rakkauteen, luovuuteen ja hyvinvointiin. Siitä minimalismissa on ennen kaikkea kysymys.

Ensiaskel minimalismiin

Ahdistaako ajatus kokonaisvaltaisesta elämäntaparemontista? Kaipaatko kuitenkin elämääsi järjestystä ja yksinkertaisuutta? Kukapa ei. Suhtaudutko elämään pedantin järjestelmällisesti, ympäripyöreän boheemisti vai jotenkin siltä väliltä? Jokaisessa tapauksessa yksinkertaistaminen ja turhasta luopuminen auttaa keskittymään siihen, mikä itselle on elämässä tärkeintä.

Minimalismissa ei ole ensisijaisesti kyse tavaroista tai niiden määrästä. Ei siivouksesta, järjestelystä tai konmarittamisesta. Minimalismi merkitsee ainakin minulle olennaiseen keskittymistä ja turhan raivaamista tärkeän tieltä. Pyrin soveltamaan sitä pikkuhiljaa tavaroiden lisäksi työhön, harrastuksiin, ravintoon, ajankäyttöön ja ihmissuhteisiin. Usein on kuitenkin helpointa aloittaa käymällä turhien esineiden kimppuun, koska niitä meiltä kaikilta löytyy. Ja konkreettinen rojujen vähentäminen tuo välittömästi mielihyvää sekä tilaa hengittää.

Koko omaisuus tulee yleensä käytyä läpi vain silloin, kun muuttaa, joten jos on asunut jo pitkään samassa kodissa, on tavarakertymä helposti karannut eksponentiaaliseen kasvuun. Itse olen muuttanut elämässäni keskimäärin noin kahden vuoden välein, joten aivan mahdottomia röykkiöitä ei ole päässyt koskaan kertymään. Silti joka kerta yllättää, miten paljon kaikkea turhaa on tullut säästettyä pahan päivän varalle.

Nopein tapa tavarataivaan raivaamiseksi onkin kaiken pakkaaminen muuttolaatikoihin. Tämän voi tehdä myös, vaikka ei olisikaan muuttamassa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, moni on syleillyt minimalismia järjestämällä pakkausbileet ja tunkemalla elämänsä laatikkoon. Niistä sitten kaivetaan esiin vain oikeasti tarpeellinen sitä mukaa, kun se on akuuttia. Muutamassa viikossa huomaa, että suurin osa tavarasta on edelleen laatikoissa ja siis täysin tarpeetonta arkielämän kannalta. Tällaiseen äärimmäisyyteen voi siirtyä myös huone kerrallaan.

Maltillisempi lähestymistapa on käydä erinäisten kasojen, tasojen, kaappien tai hyllyjen kimppuun yksi kerrallaan. Näin syntyvä kaaos on huomattavasti hallittavampi, mutta edistyminen myös paljon hitaampaa. Omaa minimalismiaan tulee tietenkin lähestyä juuri itselle ominaisella tavalla ja ainahan voi tarvittaessa vaihtaa isommalle vaihteelle. Suuret muutokset vaativat joskus äärimmäisiä tekoja, joskus asteittainen elämänmuutos on kestävämpi ja helpompi toteuttaa.

Pelkkä vanhojen tavaroiden poistaminen elämästä ei tietysti auta, jos on kulutustottumuksiltaan hysteerinen ja uutta tulee ostettua jatkuvasti tilalle. Itselle onkin ollut tärkeää puuttua ensisijaisesti omaan kulutuskäyttäytymiseen. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

 

Miten minusta tuli minimalisti?

Törmäsin ensimmäisen kerran minimalismiin vuosia sitten Leo Babautan Zen Habits -blogin kautta. Ruuhkavuosien keskellä elävä pikkulapsiperheen isä oli helppoa riistaa kaaoksen hallinnan ja tavaran vähentämisen evankeliumille. Omat jo silloin suhteellisen vähäiset omistukset oli helppo käydä läpi ja todeta mikä niistä on tarpeen ja mikä ei. Muun perheen omaisuuden annoin kuitenkin olla rauhassa enkä hirveästi edes yrittänyt julistaa minimalismin ilosanomaa leluvuorten, vaippakasojen ja tuttipullojen ympäröimille perheenjäsenille. Ajatus jäi kuitenkin itämään ja olen sieltä saakka tasaisin väliajoin haaveillut yksinkertaisemmasta elämäntavasta.

Muutaman vuoden takaisen avioeron ja erinäisten vaiheiden kautta löysin itseni reilu kuukausi sitten tilanteesta, jossa huomasin täydelliset edellytykset minimalismin syleilylle. Jouduin muuttamaan pienempään asuntoon, joka on suunnilleen saman kokoinen kuin edellisen kotini olohuone. Ei minulla hirveästi tavaraa ollut sielläkään, mutta kuitenkin sen verran enemmän, että päätin luopua kaikesta turhasta. Olin myös elänyt yli varojeni ja halusin tehdä siitä lopun samalla kertaa. Leikkasin luottokorttini kappaleiksi ja sain tosi-tv -tyyppisen järjestelylainan avulla niputettua kuukausikuluni siedettäviksi. Muutamassa vuodessa olen viimein täysin velaton.

Koska vanhat huonekaluni eivät olisi mahtuneet nykyiseen asuntoon, päätin luopua niistä kaikista. Sain suurimman osan myytyä facebook-kirpputoreilla ja loput lahjoitin tai heitin pois. Hankin edulliset ja sopivan kokoiset niiden tilalle ja rahaa jäi vielä ylikin. Luovuin myös televisiosta, pelikonsolista, vinyylilevysoittimesta ym. turhista viihdelaitteista, joiden hankkiminen oli jossain vaiheessa tuntunut pakottavan tarpeelliselta. Todellisuudessa suurta osaa en edes käyttänyt ja TV oli Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden myötä muuttunut lähes orjuuttavaksi huumeeksi, joka vei suurimman osan vapaa-ajastani. Totesin, että on aika tehdä jotakin ihan muuta.

Nyt minulla on enemmän aikaa ja energiaa nähdä ihmisiä, leikkiä lasten kanssa, käydä lenkillä, lukea ja kirjoittaa, juhlia ja olla hiljaa. Nukun paremmin ja herään aamuisin virkeämpänä, vaikka olenkin vielä melko uupunut massiivisista elämänmuutoksista. Jaksan kuitenkin innostua nyt minulle oikeasti tärkeistä asioista uudelleen ja eri tavalla. En koe päässeeni perille, mutta nautin suunnasta, jonka olen valinnut. Ja matkasta sitä kohti.

Mikä?

Minimalismi.net on matkakertomus kohti yksinkertaisempaa ja tyytyväisempää elämää. Kirjoittaja on Teemu Kunto, semi-nelikymppinen kolmen tytön viikonloppuisä, jota kiinnostaa minimalismin lisäksi ihmiset, lukeminen, kirjoittaminen, juokseminen, media ja markkinointi.

Olen jo vuosia haaveillut kaikesta turhasta luopumisesta ja ajoittain onnistunut pääsemäänkin melko lähelle kaipaamaani elämäntyyliä. Nyt otin olosuhteiden hellästi tönäisemänä lopullisesti itseäni niskasta kiinni ja päätin toteuttaa haluamaani elämäntapaa pohjia myöten.

Usein mielikuvaan minimalismista kuuluu yksin maailman ympäri matkusteleva poikamies, jonka koko maallinen omaisuus mahtuu yhteen selkäreppuun. Minun tapauksessa ei ole kysymys kuitenkaan siitä, että haluaisin elää matkalaukkuelämää. Olen silti karsinut kaiken turhan omistamisen taakan ja päättänyt tyytyä asioihin ja esineisiin, jotka ovat aidosti tarpeellisia tai tuottavat muilla tavoin iloa jokapäiväiseen elämään.

Luopumalla jostain saa aina myös jotakin tilalle. Kun joka paikka ei pursua tavaraa, voi iloita tilavammasta asunnosta tai muuttaa jopa pienempään. Pienemmässä kodissa on myös vähemmän siivottavaa, joten aikaa säästyy tärkeämpiin asioihin. Ja kun koko ajan ei ole jotakin vailla, säästää rahaa ja ehtii nauttia elämästä eikä tarvitse olla aina tyytymätön ja pyrkimässä saamaan jotakin lisää.

En halua saarnata minimalismin puolesta tai tyrkyttää sitä kenellekään, mutta tiedän monien kaipaavan elämäänsä yksinkertaisuutta, selkeyttä ja turhien rönsyjen pois leikkaamista. Tervetuloa mukaan yhteiselle matkalle kohti tyytyväisyyttä ja elämäniloa.

Käytämme rahaa, jota emme ole ansainneet, ostaaksemme asioita, joita emme tarvitse tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä.
–Robert Quillen

Uudemmat artikkelit