Valikko Sulje

minimalismi.net

yksinkertaisesti vähemmän

Minimalistin aamurutiinit

Pari viikkoa sitten oman elämänsä Linkedin-supertähti Mark Sloan (v)ihastutti yliluonnollisuutta hipovalla aamurutiinipäivityksellään. Olen itse jo vuosia haaveillut rauhallisesta, hyviä asioita täynnä olevasta aamuhetkestä, mutta edelleen se omalla kohdalla koostuu useimmiten lähinnä kolmen vartin torkuttamisesta ja hätäisestä kupillisesta kahvia puhelinta selaten. Jälleen kerran ajattelin kokeilla jotain muuta, ja päätinkin ottaa syyskuun ajaksi testiin puhelimettoman aamun. Laitan illalla iPhonen lataukseen eteisen laatikoston päälle ja otan sen käteen vasta lähtiessäni töihin. Tähän asti minulla on aina ollut herätys puhelimessa, joten siihen on tullut tartuttua heti aamulla ensimmäisenä. Olen ajatellut, etten herää rannekellon piipitykseen, mutta ainakin perjantaina se toimi aivan mainiosti.

Mitä sitten tilalle? Rakastan hitaita aamuja ja viikonloppuisin saatankin juoda kahvia sängyssä ja käyttää aamiaiseen paljon aikaa. Usein kuuntelen myös musiikkia tai luen kirjaa aamukahvin yhteydessä. Haluaisin, että aamuni olisivat rauhallisia myös arkisin, mutta koska olen myös aamu-uninen, pyrin siihen, että minulla on noin tunnin verran omaa aikaa ennen töihinlähtöä. Syksyn mittaan on tarkoitus myös opetella menemään nukkumaan nykyistä noin puoltayötä aiemmin, mutta se olkoon sitten vaikka lokakuun projekti.

Aamun tuntiin pyrin mahduttamaan ainakin seuraavia asioita:

  • nousen heti, kun kello herättää
  • mukillinen hyvää kahvia on elinehto heräämiselle
  • vähän venyttelyä sillä aikaa, kun kahvi tippuu
  • 10 minuutin mindfulness-harjoitus Headspace:n avulla
  • aamupalan syöminen, pari ruispalaa tai rahkaa/puuroa mustikoilla
  • muutama sivu hyvää kirjaa aamupalan ohessa
  • haluaisin myös kirjoittaa edes vähän joka aamu
  • ellen ole illalla käynyt lenkillä ja saunassa, käyn suihkussa aamuisin
  • sänky jää liian usein petaamatta, pyrin ryhdistäytymään tässäkin
  • töihin kävellessä kuuntelen usein musiikkia, mutta voisin aloittaa sen myös jo kotona

Näillä eväillä aion syyskuun aikana tehdä aamuistani leppoisampia ja päivistä entistäkin parempia. Enkä ota stressiä, vaikka välillä päätyisin perinteiseen torkutteluun, mutta uskon kuitenkin, että pirteät syysaamut ovat uusi musta. Be more with less -blogista löytyi muuten hyviä vinkkejä aamurutiinien rakentamiseen pienin askelin. Millaisista palasista sinun aamusi koostuvat?

 

5 hyvää syytä ryhtyä minimalistiksi

Miksi sinun tai minun tai kenenkään kannattaisi ryhtyä minimalistiksi? Tässä viisi hyvää syytä. Aiheesta löytyy myös video.

1. Tyytyväisyys
Ihan ensimmäisenä kannattaa pohtia, että oletko tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi. Oletko onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä, mitä sinulla on? Vai oletko koko ajan jotakin vailla ja pyrkimässä jonnekin? Onko elämä pelkkää oravanpyörässä juoksemista ja päivästä toiseen selviämistä vai osaatko myös pysähtyä ja nauttia elämästä silloinkin, kun kaikki ei mene omien suunnitelmien tai odotusten mukaan? Jos koet itsesi täysin tyytyväiseksi, ei välttämättä ole syytä tehdä muutoksia, mutta mikäli näin ei ole, on syytä miettiä, mitä oikeasti elämästään haluaa. Välillä tyytyväisenäkin kannattaa arvioida onko oma elämä jämähtänyt sohvanpohjalle vai riittääkö aikaa ja energiaa myös uteliaisuusalueelle ja uuden oppimiseen.

2. Tasapaino
Toinen tärkeä kysymys kuuluu, että millainen tasapaino elämässä vallitsee. Teetkö ylipitkää työpäivää tai oletko koko ajan töissä? Onko se välttämätöntä, että saat ylläpidettyä nykyistä elintasoa? Elätkö tehdäksesi töitä vai teetkö töitä elääksesi? Itsellekin kannattaa säännöllisesti pitää kehityskeskustelut ja arvioida omaa hyvinvointia fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Onko elämässäsi riittävästi vapaa-aikaa? Aikaa liikunnalle, perheelle, ystäville ja ihan vain sinulle itsellesi? Elämän eri osa-alueiden epätasapaino alkaa syödä jaksamista, motivaatiota ja ihmissuhteita.

3. Tavaranpaljous
Kolmas merkki siitä, että minimalismista on hyötyä elämään, on kodin ja lähiympäristön täyttävä tavaranpaljous. Onko ympärilläsi ahdasta, sotkuista tai joka paikka täynnä tavaraa? Löytyykö pöytäpinnoilta, lattioilta tai hyllyiltä erinäisiä kasoja, jotka olisi syytä käydä läpi? Onko teilläkin kaappi, johon vain työnnetään kaikki rojut pois silmistä, ja ne sedimentoituvat sinne tulevaisuuden arkeologien ihmeteltäväksi? Ihmiset ovat tietysti erilaisia siisteysvaatimuksiltaan ja tottuneita erilaisiin tavaramääriin, mutta usein ympäröivä sekasorto vaikuttaa tai kertoo myös sisäisen maailmamme tilasta.

4. Turha kuluttaminen
Seuraavana on syytä pohtia omia kulutustottumuksia. Onko sinunkin koko ajan saatava jotakin lisää? Ostatko jatkuvasti uudempia, parempia, kalliimpia, nopeampia tai suurempia asioita elämääsi vai osaatko olla tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on? Teetkö paljon heräteostoksia? Ostatko kaksi yhden hinnalla ihan vain, koska halvalla saa? Ostatko velaksi tai visalla? Kaduttaako turhat shoppailut jälkikäteen? Ostatko sinäkin asioita, joita et tarvitse, rahalla, jota sinulla ei ole, tehdäksesi vaikutuksen ihmisiin, joista et edes pidä?

5. Tuijottelu
Viidentenä kohtana on ruutuajankäyttö. Kuluuko kaikki työ- tai vapaa-aikasi erilaisten hohtavien näyttöjen äärellä? Kuinka paljon selaat puhelinta, pläräät facebookkia tai muita sosiaalisia medioita? Katsotko ketjussa netflixiä tai illat pitkät tv:tä? Minkälainen vointisi on tällaisen ajankäytön jäljiltä? Maltatko laittaa puhelimen pois, kun vietät aikaa ihmisten kanssa livenä? Oletko läsnä vai ainoastaan paikalla? Piippailevatko älylaitteesi aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä?

Mikäli yksi tai useampi kohta kolahti, olen varma, että minimalismi ja yksinkertaistaminen parantaa myös sinun elämänlaatuasi ja lisää tyytyväisyyttä elämään. Onko sinulla muita hyviä syitä? Kerro ihmeessä omasi kommentoimalla.

Minimalisti matkustaa kevyemmin

Olen tehnyt kesäloman aikana muutaman reissun kotimaassa ja tietenkin pyrkinyt mahdollisimman vähiin matkatavaroihin, jotta matkailu olisi mutkatonta ja kantamukset kevyitä. Mukanani on ollut siksi vain keväällä hankkimani Kånken Mini -reppu, johon mahtuu kaikki mitä oikeasti tarvitsen. Lähes viikon mittaisesta Helsinki-Lahti-Tampere -kierroksesta selvisin vaihtovaatteiden osalta kolmella t-paidalla ja alusvaatteilla. Jalassa minulla oli farkut, joiden lahkeita saa kuumina päivinä käännettyä muutaman kierroksen. Päällä farkkupaita ja mukana takki. Vaatteiden lisäksi repussa oli iPad ja pesutarvikkeet. Majoituin reissussa ystävien luona, joten pyyhettä en pakannut mukaan.

Suurin haaste ja harminaiheuttaja matkassani olivat hiukset ja niiden laittaminen. (Tiedän, ahdistuksen määrä on vakio ja elämäni ongelmat pieniä!) Olen nimittäin melko fanaattinen kampaukseni suhteen ja sen hyvyydellä on suora korrelaatio mielialaani. Viime vuosina olen tottunut käyttämään päivittäin hiustenkuivaajaa enkä enää osaa säätää tukkaani kuosiin ilman sitä. Kaikissa yöpaikoissani ei ollut kuitenkaan kuivaajaa käytettävissä, joten osa reissupäivistäni meni bad hair dayn merkeissä. Minua ärsytti se, että hiukset eivät olleet hyvin. Ja ehkä vielä enemmän minua ärsytti se, että se ärsytti. Harkitsin hetken jopa kokoontaitettavan matkahiustenkuivaajan hankkimista. Koska en kuitenkaan halunnut ostaa mitään lisää, piti ongelmaan löytyä toisenlainen ratkaisu.

Minulla oli parin edellisen vuoden ajan vuosijäsenyys M Room -parturiin ja kävinkin melkein kerran viikossa siistityttämässä kampauksen kuntoon. Keväisen elämänmuutoksen ja minimalismin tavoittelun myötä lopetin myös jäsenyyden ja ajattelin harventaa parturikäyntini yhteen kertaan kuukaudessa. Silti vuositasolla hiustenleikkauksiin kuluisi melkein neljäsataa euroa rahaa. Päätin ratkaista molemmat ongelmat samalla kertaa ja luopua hiuksista lähes kokonaan. Useamman kuukauden ajan olin oikeastaan jo salaa flirttaillut ajatuksen kanssa, mutta en ollut kuitenkaan ollut vielä valmis hiuksettomuuteen. Hassua, miten naurettavan kiintynyt sitä voi olla omaan turhamaisuuteensa. Ryhdistäydyin ja otin viimein kylpyhuoneen kaapista trimmerin kauniiseen käteen, säädin pituudeksi viisi milliä ja annoin koneen hoitaa kampaukseni standardoinnin.

Nyt olen ensimmäisellä täysin hiusongelmattomalla parin päivän reissulla ja hämmentyneen onnellinen huolettomuudesta, joka siitä on seurannut. Hiukseni ovat joka päivä yhtä hyvin (tai huonosti) eikä minun tarvitse huolehtia niiden pesusta, kuivauksesta tai säätämisestä. Riippumatta siitä olenko nukkumassa, uimassa, hattu päässä, vesisateessa tai puku päällä, on kampaus aina kunnossa. Kaiken lisäksi säästän aikaa, vaivaa, rahaa ja tilaa repussa. Hyvistä ja kivoista asioistakin voi helposti tulla raskaita taakkoja, joita kannamme mukana. Kun uskallamme päästää niistä irti, tulee matkanteosta paljon leppoisampaa.

Minimalismia lomailuun

Elin keväällä siinä uskossa, että tänä vuonna minulla ei olisi ollenkaan kesälomaa, mutta onneksi sainkin mahdollisuuden pitää koko heinäkuun vapaata. Lomarahoista on turha haaveilla, mutta onneksi on aikaa. Sitä ei kuitenkaan rahalla saa.

Olemmekin olleet tällä viikolla lasten kanssa papan kesämökillä täysihoidossa nauttimassa elämästä. Jo useamman vuoden ajan olemme perinteisesti viettäneet täällä joitakin päiviä kesästä sykettä laskemassa. Itselleni riittääkin lomamoodiin pääsemiseksi pelkkä laiturinnokassa istuskelu järvelle katsellen. Viime vuosina mökillä on yleensä ollut myös serkkupoikia yhtäaikaa ja lasten vauhti sen mukainen. Tällä kertaa tunnelma on ollut entistäkin chillimpi pelkästään oman porukan kesken. Jatkuvan uimisen, saunomisen ja syömisen lisäksi on lapsille välillä pitänyt keksiä myös muuta tekemistä, jotta ruutuaika on saatu luontaisesti minimoitua.

Hämmästelin muutama viikko sitten lasten kanssa, kuinka suurella innolla he jaksoivat katsella puhelimistaan aikuisten tubettajien leikkimielistä kisailua monen videon verran. Päätinkin silloin, että kesälomalla täytyy panostaa erityisesti tyttärieni kanssa leikkimiseen. Niinpä järjestimme tänään papan ideoimat mökkiolympialaiset lajeinaan mölkky, tikanheitto ja kroketti. Kisat tarjosivat paljon naurua ja vähän itkuakin, pieniä ja suuria tunteita sekä tervehdyttäviä onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia kaikille. Ennen kaikkea ne osoittivat, miten vähällä vaivalla ja rahalla voidaan tehdä lomapäivästä ikimuistoinen.

Oskari Onninen kirjoitti viime sunnuntaina (lapsettomuuskommentistaan huolimatta) erittäin osuvan kolumnin siitä, miten maailmasta on tullut jatkuvaa elämän hienoimman hetken ja huikeiden kokemusten metsästystä. Tavallisuus on poissa muodista ja usein varsinkin lomalla huippuhetkien odotus korostuu. Seurauksena tästä on useimmiten sekä lasten että aikuisten lomastressi. Todellisuudessa loman ei tarvitse olla jatkuvaa huvipuistorallia eikä turistikohteesta toiseen singahtelua. Olennaisinta on kiireetön ajanvietto yhdessä. Ja ehkä jäätelö.

Onnistuneen ja stressittömän kesäloman resepti: käytä lomaan puolet vähemmän rahaa ja puolet enemmän aikaa.

 

Minimalistin arvot

Olen lähiviikkoina keskustellut useamman ihmisen kanssa siitä, miten heilläkin on elämässään joskus ollut kaikki ulkonaiset puitteet viimeisen päälle kuosissa, mutta silti olennaisin on puuttunut: onnellisuus. Sitä on etsitty kodin, kesämökin ja autojen omistamisesta, puolisosta, työstä, uusista vaatteista, trendikkäästä sisustuksesta, viimeisimmistä vekottimista tai jännittävistä harrastuksista. Ja itsekin olen vielä hiljattain juossut samassa oravanpyörässä 24/7. Mutta ongelma näissä ympyröissä on se, että vaikka juoksisit kuinka nopeasti, olet loppuviimein kuitenkin orava. Ja orava on vain kaunishäntäinen rotta. Tästä rottarallista uloshyppääminen on usein ainut tie tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Se voi tarkoittaa eri asioita eri elämäntilanteissa, mutta selvää on, että pelkästään vauhtia lisäämällä huomaa pian vain pyörivänsä hyrrän mukana tai lentävänsä ulos olosuhteiden pakottamana.

Mikä sinulle on oikeasti elämässä tärkeää, mistä haaveilet ja unelmoit, millainen ihminen haluat olla tai minkälaiseksi tulla? Ihminen on onnellinen silloin, kun hän elää tasapainossa omien arvojensa kanssa. Enkä puhu nyt kahvin paahtoasteesta tai muista mieltymyksistä, vaan todellisista pysyvistä arvoista, kuten terveys, ihmissuhteet ja intohimo omaan tekemiseen. Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut nousemaan aamulla lämpimän peiton alta innostuneena uudesta päivästä? Jos oma arki on kaukana näistä ydinarvoista, voi oravanpyörässä juokseminen masentaa lopullisesti.

Haaveilin vuoden alussa lisääväni elämääni minulle tärkeitä asioita ja uskoin aidosti, että sen myötä epäolennaisemmat resurssisyöpöt jäisivät vähemmälle. Käytännössä se ei ollut kuitenkaan aivan niin yksinkertaista. Oikeastaan vasta keväällä, kun oikeasti raivasin elämästäni pois asioita, joihin en enää halunnut käyttää aikaa enkä rahaa, sain tilaa ja mahdollisuuksia oikeasti tärkeiden asioiden tekemiselle. On suorastaan hämmästyttävää, miten paljon ihmisellä on aikaa esim. lukea tai lenkkeillä, kun suurin osa siitä ei kulu rahan perässä juostessa tai Netflixin äärellä.

Olen viimeisen kuukauden ajan kulkenut rikkinäisissa farkuissa, koska ne ovat olleet ainoat housut jotka omistan kotoilucollareiden lisäksi. Housuja yritettiin ommella kuosiin pariinkin otteeseen, mutta ei niistä enää tullut kestäviä, vaan tilanne sen kuin paheni. En halunnut ostaa uusia, ennenkö hankinta on ollut kuukauden ostoslistallani. Eikä minulla oikeastaan ole ollut edes varaa uusiin, koska lempifarkkuni ovat kallista merkkiä, jolle olen vannonut uskollisuutta jo vuosia. Yleensä ne ovat kestäneet käytössäni lähes vuoden, mutta nämä rikkoutuneet olivat vasta kaksi kuukautta vanhat! Kyseistä merkkiä ei myöskään tämän kaupungin kaupoista edes löydy, joten tilanne on ollut äärimmäisen vakava.

Tänään viimein tein päätöksen, että minun on pakko ostaa uudet farkut, joiden tärkein kriteeri on, että ne ovat ehjät. Hinnan tulisi myös olla huomattavasti aiempaa edullisempi. Päätin luopua merkkiuskollisuudesta. Tämä oli jopa kaltaiselleni minimalistille vaikea ja suuri askel. En oikeastaan edes tiedä miksi. Olen jotenkin antanut itseni kuvitella, että olen onnellisempi tai parempi ihminen, jos housuni edustavat tiettyä brändiä. Miten älytön ajatus! Ymmärrän kyllä, että laatu usein maksaa, mutta tässä tapauksessa kallis hinta ei edes ole ollut mikään laadun tae. Marssin kauppaan, jossa oli onnekseni jonkilaiset alennusmyynnit menossa ja löysin edulliset housut, jotka ovat ennen kaikkea ehjät ja vielä oikein hyvän malliset. Tajusin, että on nykyisten arvojeni mukaista ostaa järkevänhintaiset housut, joita aivan oikeasti tarvitsen. En muista milloin viimeksi olisin saanut näin paljon iloa farkkujen ostamisesta.

Näytä minulle kalenterisi ja tiliotteesi, niin kerron, mikä sinulle on oikeasti tärkeää ja mitkä ovat todelliset arkielämän arvosi. Edustavatko ne sitä, millainen ihminen haluat olla?

Digimalismi

Esineistä, vaatteista, paperikasoista ja sähköpostista on ollut itselleni suhteellisen helppo luopua. Vaikeinta on päästää irti älypuhelimen piippauksista, värähdyksistä ja punaisista palloista, joiden sisällä on alati kasvava numero. Tutkimusten mukaan sosiaalinen media vaikuttaa aivoihimme halauksen tavoin. Se saa aikaan samanlaisia dopamiinipuuskia kuin urheilusuoritus, kehuminen, hymy jne. Tässähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta mitä enemmän näitä triggereitä päästää elämäänsä puhelimen värähtelyn muodossa, sitä enemmän niitä tarvitsee. Syntyy ikuinen limbo.

Olenkin usein saanut itseni kiinni oman riippuvuuden kolmiakselin kimpusta. Ensin selataan Twitteriä, tykkäillään ja kommentoidaan. Sitten on aika tarkistaa, onko viimeisin Instagram-kuvani saanut lisää huomiota. Tämän jälkeen on usein pakko tyytyä Facebookin selaamiseen, mutta kohta voikin jo taas palata alkuun uudelle kierrokselle. Tähän on pikkuhiljaa hiipinyt jatkoksi myös Snapchat ym. aikasyöppöjä. Jollekin muulle ehkä Youtube on sellainen. Puhelin on lähes aina kädessä tai ainakin näköpiirissä ja siihen tulee tartuttua automaattiohjauksella satoja kertoja päivässä.

Päätin pari viikkoa sitten pyrkiä minimoimaan myös hälytysten ja ilmoitusten määrän elämästäni. Tässä ollaan todellakin vasta alkutekijöissä, mutta suunta on valittu ja pientä edistystäkin on jo tapahtunut. Ensimmäisenä päätin poistaa kaikki turhimmat sovellukset elämästäni. Lopetin Tinderin ja Snapchatin käytön kokonaan ja poistin Facebookin puhelimestani. Twitter ja Instagram minulla on edelleen melko aktiivisella käytöllä, mutta niistäkin otin enimmät ilmoitukset pois päältä. Jatkossa puhelin piippaa ainoastaan henkilökohtaisista viesteistä, ei tykkäyksistä, kommenteista tai jakamisista.

Olen myös alkanut pitämään puhelinta entistä enemmän repussa taskun sijaan. Näin siihen tarttuminen on astetta tietoisempi päätös ja valinta. Ja aina kun olen livenä oikean ihmisen kanssa, pyrin pitämään puhelimen mahdollisimman paljon poissa pelistä. Onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Aiemmin jatkuva hälytystilassa oleminen on saanut keskittymiskykyni kehittymään kultakalan tasolle. Edelleen tunnen välillä haamuvärinöitä ja kuulen kilahduksia silloinkin, kun puhelin on äänettömällä. Vaikka tämä on vielä tällaista rimpuilua, olen huomannut, että pystyn kuitenkin keskittymään jo vähän pidempiä aikoja esimerkiksi lukemiseen tai kirjoittamiseen.

Leikilläni olen jo harkinnut kokonaan älypuhelimesta luopumista ja siirtymistä takaisin 3310-aikaan. Pidän tätä kuitenkin erittäin epätodennäköisenä. Käytän puhelinta paljon myös kuvien ottamiseen ja musiikin kuunteluun. Ja toisaalta lähes koko sosiaalinen elämäni on pääosin sen varassa. Aion joka tapauksessa pyrkiä siihen, että puhelimen piippaukset eivät enää hallitse minua vaan minä niitä. Kutsutaan tätä vaikka digimalismiksi.

 

Hengitä

Huokaise syvään.

Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos niin, että kuulet kohinan.

Sulje silmät ja hengitä vielä.

Tämä on tärkeintä.

Sähköpostimies soittaa aina kahdesti

Odottaako sinua huomenna joka maanantaiseen tapaan sata lukematonta sähköpostia ja ylitsepursuava sähköpostilaatikko? Minua ei. Omassani istuu aurinkotuolissa rentoutunut sähköpostimies. Olen opetellut uusia käytäntöjä sähköpostitulvan hallitsemiseen. Sekä henkilökohtaisessa että työsähköpostissani on tällä hetkellä täysin tyhjää. Tilanne ei ole ollut aina näin ruusuinen, mutta nykyään sähköpostilaitokseni alkaa olla täysin hallinnassa. Kuulostaako houkuttelevalta ajatus lähteä vaikkapa kesälomalle niin, että postilaatikkoon ei jää mitään, ja että tiedät selviäväsi myös loman jälkeen siellä odottavasta vuoresta vaivatta?

Ensimmäinen askel tyhjään sähköpostilaatikkoon on helppo. Valitse kaikki viestisi. Ja siirrä ne arkistoon. Noin vain. Nyt inbox-laatikkosi on tyhjä. Jos käyttämässäsi sähköpostipalvelussa tai ohjelmassa ei ole arkistointiominaisuutta, niin luo uusi kansio nimeltä arkisto ja siirrä kaikki sinne. Nykyajan hakuominaisuudet on niin hyvät, että mikäli tarvit vielä jotakin vanhaa viestiä, se löytyy kyllä hakemalla. Sitä ei tarvitse makuuttaa sisääntulevan postin laatikossa enää hetkeäkään.

Jotta sähköpostilaatikkosi pysyy mahdollisimman tyhjänä jatkossakin, kannattaa opetella muutama hyvin yksinkertainen toimintapa sen paimentamiseen:

1. Päätä ne ajat päivästä, jolloin luet ja hoidat sähköpostisi 
Valitse itsellesi ja työllesi sopiva tahti lukea ja reagoida saamiisi sähköposteihin. Se voi olla esimerkiksi kerran päivässä työpäiväsi ensimmäisen tai viimeisen tunnin ajan. Tai ennen lounasta tai sen jälkeen. Tai kymmenen minuuttia kerran tunnissa. Olennaista ei ole milloin se tapahtuu, vaan se, että se tapahtuu silloin, kun sinä itse haluat. Kaikkina muina aikoina voit sulkea sähköpostiohjelman ja keskittyä oikeisiin töihin tai muuhun elämään. Kun saat järkevän rutiinin sähköpostin hoitamiseen, voit myös uskaltautua ottamaan kaikki ilmoitukset ja hälytykset pois päältä, koska tiedät hoitavasti laatikon tyhjäksi vielä ennen lounasta tai kotiinlähtöä. Annat suotta punaisten pallojen tai äänimerkkien häiritä keskittymistäsi muuhun tekemiseen.

2. Ota sähköpostin hoitamisessakin käyttöön 2 minuutin sääntö
Jos saamasi sähköposti vaatii vastauksen tai toimintaa, jonka tekemiseen kuluu arviolta alle kaksi minuuttia, tee se välittömästi. Älä koskaan jätä vastaamatta sähköpostiin, jos voit tehdä sen heti. Jos sähköposti vaatii jonkun toisen henkilön panosta, uudelleenohjaa se hänelle ja siirrä arkistoon. Et voi kuitenkaan tehdä asialle itse enempää. Jos sinulle tulee säännöllisesti sähköposteja, joista et selviä alle kahdessa minuutissa, voit luoda niille oman kansion, jonka käyt läpi ja hoidat esimerkiksi päivän päätteeksi tai seuraavana aamuna ensimmäisenä. Jälleen kannattaa valita omaan työrytmiin sopiva ajankohta ja energiataso, jolla hommat tulevat hoidettua. Itselleni tällaisia viestejä tulee sen verran harvoin, että jätän ne vain inboxiin ja hoidan ennen töistä kotiin lähtöä.

3. Älä avaa sähköpostia, ellet pysty heti hoitamaan sen mahdollisesti vaatimaa tehtävää
Tyypillisimmillään sähköpostiin unohtuu vastata tai se jää lojumaan laatikkoon silloin, kun olet lukenut sen väärällä hetkellä. Jos tiedät jo valmiiksi, että et todennäköisesti jaksa tai ehdi vastata nyt saamaasi postiin, miksi ihmeessä edes avaisit tai lukisit sen?! Hankit vain turhaa stressiä tai yhden muistettavan asian lisää. Jos ja kun vahingossa kuitenkin välillä avaat tällaisen viestin, merkitse se uudelleen lukemattomaksi ja palaa siihen sitten, kun voit hoitaa sen.

4. Peru kaikki uutiskirjeet
Kaikenlainen verkkokaupoista ostaminen ja erilaisten sovellusten ja sivustojen kokeileminen johtaa helposti siihen, että erinäisiä uutiskirjeitä ja tiedotteita tulee sähköpostiin pilvin pimein. Todellisuudessa et tarvi niistä yhtäkään. Ne todennäköisesti vain synnyttävät turhia tarpeita tai mielitekoja shoppailuun. Jotta postilaatikkosi pysyy mahdollisimman tyhjänä ja helppokäyttöisenä, peru kaikki mahdolliset tilaukset ja uutiskirjeet, joita sinulle tulee. Niiden alareunasta löytyy peruuta tilaus tai unsubscribe-linkki, jota klikkaamalla pääset näistä rikkaruohoista eroon. Voit myös käyttää esimerkiksi unroll.me -tyyppistä palvelua homman hoitamiseen.

5. Älä lähetä enää koskaan turhaa sähköpostia!
Lähimmäisyyden ja tuottavuusloikan nimissä lopeta kaikenlainen turha sähköpostin lähettäminen. Jos asiaa ei ole aivan välttämätöntä hoitaa juuri sähköpostilla, tee se jotakin muuta kautta. Älä myöskään lähettele turhia kopioita posteista muille kuin niille, joiden on aivan pakollista ne saada. Yleensä kenenkään ei ole. Jokainen lähettämätön sähköposti vähentää entropiaa ja tekee universumista paremman paikan meille kaikille.

Näillä eväillä minä olen saanut minimoitua sähköpostirumban ja postilaatikkoni tyhjäksi. Mitä keinoja sinä olet käyttänyt?

 

 

Se kasa

Minun piti yhtäkkiä tänään löytää edellisen työpaikkani työsopimus ja hetkeksi iski mieleeni tyhjyys. En ole koskenut kyseiseen paperiin yli kahteen vuoteen. Missähän se mahtaa edes olla? Pian kuitenkin tajusin, että se on tietenkin jossain siinä kasassa. Siinä, missä kaikki muutkin paperit. Vanhat palkkakuitit, pankkikortin tunnusluvut, koulutodistukset, vakuutuskirjat, takuukuitit ja kolme vuotta vanhat isänpäiväkortit.

Jokaiselta meistä taitaa löytyä se kasa. Paperipino, jonka mustaan aukkoon helposti hukkuvat maksamattomat laskut ja “joskus toiste” hoidettavat asiat. Oli se sitten siististi kansiossa, piilossa laatikossa tai hallitsemattomana läjänä pöydän nurkalla, poikkeuksetta kaikilta löytyy tällainen psykologinen painolasti elämästään. Oma kasani oli tuskin kymmentä senttiä korkeampi, mutta sillä oli silti henkinen yliote. Koska sen järjestämiseksi olisi pitänyt tehdä päätöksiä. Ja niiden tekeminen on joskus vaikeaa. Täytyisi päättää kuinka vanhoja sopimuksia tai kuitteja haluaa säästää, tarvitseeko ensimmäisen kesätyöpaikan työtodistusta vielä joskus, entä edellisen vuoden veropäätöstä tai lasten vanhoja piirroksia.

Olin tosin unohtanut, että minähän olin jo kesyttänyt sen kasan muuton yhteydessä! Jäljellä oli enää viisi muovitaskua, joissa jokaisessa korkeintaan kolme paperia. Työsopimus löytyi helposti. Hassua, että vaikka kasaa ei enää edes ollut, se silti kummitteli mielessä! Miten pääsin kasastani eroon? Tekemällä uudehkon elämänfilosofiani mukaisia päätöksiä. Heitin pois kaiken, mitä en oikeasti tarvinnut. Yli vuoden vanhat kuitit ja sopimukset, jotka eivät muuton myötä olisi enää voimassa päätyivät roskiin. Samoin vanhat vakuutuskirjat, verkkopankkisopimukset yms. Kaikki laskut olin jo vaihtanut e-laskuiksi, joten niitä ei enää kasassani ollutkaan. Lasten tärkeimmistä taideteoksista otin kuvat muistoksi, muuten nekin saivat mennä.

2 minuutin sääntö

Mikäli kasassasi on hoidettavia asioita, kannattaa niihin soveltaa kahden minuutin sääntöä: jos homma on hoidettavissa alle kahdessa minuutissa, tee se heti! Jos yksittäisen asian hoitaminen vaatii pidempää toteutusta tai päätöksentekoprosessia, voit laittaa sen omaan pinoon, jonka hoidat sitten, kun nopeammat tehtävät on alta pois. Näin saat välittömästi onnistumisen elämyksiä, kasaa pienemmäksi ja jaksat hoitaa vaativammatkin projektit pois pinosta. Useimmiten yllätyksekseen huomaa, että ei niihinkään mene paljon yli kahta minuuttia.

Jatkossa et sitten edes laitaa kasaan mitään, minkä voisit hoitaa samantien parissa minuutissa pois päiväjärjestyksestä. Ja jos jokin paperi vaatii oletettavasti enemmän resursseja, se kannattaa asetella esimerkiksi tietokoneen näppäimistön päälle, jolloin et voi mennä Facebookiin tai avata Netflixiä, ennen kuin homma on hoidettu. Minun on esimerkiksi pitänyt jo monta päivää sitten tehdä isännöitsijälle vikailmoitus, mitä olen vain siirtänyt, koska kuvittelin sen olevan vaivalloista. Tänään päätin, etten pääse tämän tekstin kimppuun, ennen kuin ilmoitus on tehty. Siihen meni noin minuutti ja kaksikymmentä sekuntia.

Nyt olen elänyt kasatonta elämää siis jo yli kaksi viikkoa. Ehkä ajatus siitä pikkuhiljaa myös lakkaa kummittelemasta.

 

Mi casa es su casa.

Uudemmat artikkelit
Vanhemmat artikkelit