Viikko ilman sosiaalista mediaa

Ensimmäiset seitsemän sometonta päivää #digimalismi-peliä on takana ja onpa ollut uskomatonta huomata, miten riippuvaiseksi sitä on ihan oikeasti tullut puhelimen jatkuvasta hipelöinnistä ja sosiaalisten medioiden selaamisesta. Pelottavan usein olen tälläkin viikolla edelleen avannut puhelimen vanhasta tottumuksesta ja ihmetellyt, että eikö ole tosiaan mitään katsottavaa tai yhtäkään punaista valoa sammutettavaksi.

Olen huomannut paikkaavani somevajetta selaamalla Helsingin Sanomia hieman tavallista enemmän, vaikka digitilaukseni loppuikin juuri sopivasti marraskuun kynnyksellä. Youtubea sen sijaan en ole juurikaan käyttänyt, vaikka sitä en ole varsinaisesti kiellettyjen listalle laittanutkaan. Whatsapp-viestejä olen lähetellyt ja lukenut keskimäärin 20 minuuttia päivässä. Valitettavasti iPhonen ruutuaika ei näytä historiatietoa seitsemää päivää pidemmälle taaksepäin, joten en osaa sanoa onko sen käyttö vähentynyt. Oma näppituntuma on, että varmasti ainakin hieman.

Suunnittelin etukäteen, että käytän kaiken säästyneen ajan kirjojen lukemiseen, blogin kirjoittamiseen ja mahdollisesti jopa podcastien ja videoiden tekemiseen. Toisin on käynyt. Viime viikko oli sen verran rankka poikkeuksellisen työreissurupeaman seurauksena, että en ole jaksanut tuottaa minkäänlaista sisältöä. Myös marraskuun synkkyys on jälleen kerran selvästi vaikuttanut mielialaan. Uskon kuitenkin, että riippuvuusoireiden hellittäessä kuukauden mittaan, huomaan myös ajansäästöllisen vaikutuksen arjessa.

Joitakin tavallisuudestani poikkeavia asioita olen kuitenkin viikon aikana ehtinyt tekemään. Kävin mm. ensimmäistä kertaa elämässäni opastetulla kierroksella Olavinlinnassa, istuin myös täysin vieraan kaupungin paikallisessa pubissa lukemassa paikallislehteä paikallisen oluen kera. Saatoinpa jopa vaihtaa muutaman sanan paikallisten alkuasukkaiden kanssa. Soitin myös (laina)bassoa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Ja tietenkin suoraan keikalle. Ehdin myös vaihtaa kuulumisia monien vanhojen ja uusien ystävien kanssa ihan livenä. Ja olen nukkunut huomattavasti pidempiä yöunia!

Silti minusta tuntuu, että elämä ilman sosiaalista mediaa on tylsää. Olen huomannut, että suurin osa omasta sosiaalisesta elämästäni tapahtuu eri verkostojen ja sovellusten kautta. Aika harvan ystävän kanssa sitä lopulta kovin paljon tulee varsinaisesti viestiteltyä, mutta toisten elämän seuraaminen sekä satunnainen tykkäysten ja kommenttien vaihto on kuitenkin olennainen osa omia ihmissuhteitani. Tai sitten minulla ei vain ole oikeaa elämää.

Miten sinun viikkosi on sujunut? Oletko osallistunut #digimalismi-peliin tai tehnyt jotakin muuta tavallisuudesta poikkeavaa?

Aika on rahaa

Viime viikolla Minimalistinen kirjoitti rohkeasti rahasta ja omista kulutustottumuksistaan, joten päätin itsekin laittaa aiheesta omat pari senttiäni likoon. Kuten olen kertonut myös minun rahankäyttöni on ollut aiemmin melko holtitonta ja minulla on ollut taipumusta elää yli varojen. Tämä ja siitä aiheutuva ahdistus olivat myös merkittäviä syitä sille, että päätin viime keväänä ryhtyä minimalistiksi. Ja kokemukseni poikkeaa Hennan omasta siinä, että olen todellakin onnistunut laittamaan kuluttamiseni kuriin ja luopumaan kaikista osamaksuista.

Edelleen siis maksan noista vanhoista huonoista tavoistani lainanlyhennystä monta sataa euroa kuukaudessa, mutta olen onnistunut pysymään maksuohjelmassa täysin enkä ole enää tehnyt uusia hankintoja luotolla. Suosittelenkin kaikille, joille rahankäyttö tuottaa päänvaivaa, absolutismia luottokorttien suhteen. Itse saksin omani silpuksi ja tein vakaan päätöksen, etten enää koskaan osta mitään osamaksulla. Sitä mitä en voi ostaa tarvittaessa heti tai johon en malta säästää etukäteen, en tule ikinä saamaan. Ymmärrän tietenkin, että esim. asuntolainassa on todennäköisesti järkeä, jos omistusasuminen tai sijoittaminen kuuluu suunnitelmiisi, mutta itse en aio enää koskaan sellaiseen sekaantua.

Minulla on ollut onni ja etuoikeus tehdä syksyn ajan kolmepäiväistä työviikkoa. Olen saanut myös liiton ansiosidonnaista päivärahaa, joten olen selvinnyt taloudellisesti ihan kohtalaisesti. Tässä on ollut ehdottomasti puolensa. Olen nauttinut suunnattomasti ylipitkistä viikonlopuista ja siitä, että olen voinut käyttää runsaasti aikaa itselleni tärkeisiin asioihin, kuten tämän blogin kirjoittamiseen ja tubettamiseen. Olen myös lukenut paljon ja voinut viettää enemmän aikaa lasten ja ystävien kanssa. Nyt tilanne muuttuu, kun aloitan vuodenvaihteessa jälleen kokopäivätyön. Toimenkuva- ja palkkaneuvottelut ovat vielä hieman vaiheessa, mutta jatkan siis nykyisessä työpaikassani myynnin ja markkinoinnin parissa. Voi olla, että menee jonkin aikaa tottua viisipäiväiseen viikkoon, mutta pyrin jatkossakin mm. ylläpitämään samaa julkaisutahtia blogissa ja youtubessa.

Järjestelyn myötä olen oppinut arvostamaan aikaani entistäkin korkeammalle ja toisaalta mittaamaan myös kustannuksia rahan lisäksi ajassa. Kun vanha imurini hajosi ja pohdin sen korvaamista varrellisella rikkaimurilla, laskin tarkkaan kuinka monta työpäivää tai tuntia se tulisi minulle maksamaan. Toisaalta vanhakin imuri oli vielä korjattavissa, mutta se oli muutenkin melko epäkäytännöllinen nykyisiin asumisolosuhteisiini. Sain onneksi vanhan imurin vielä myytyä, joten uutta ei tarvinnut maksaa kokonaan hartiapankilla. Rikkaimuri on osoittautunut siinä mielessä loistavaksi valinnaksi, että olen imuroinut huomattavasti useammin ja enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta koska kotini on tästä johtuen nykyään aina lähes pölytön, en tarvitse erillistä suursiivousta edes jouluna. Aikaa ja vaivaa voi siis säästää monella eri tavalla!

Laskeskelin tässä myös, että keväällä ottamani laina tulee minulle aivan järjettömän kalliiksi, jos maksan sen pois alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Toisaalta jos lyhennän lainaa vielä reilulla sadalla eurolla enemmän joka kuukausi, saan sen maksettua vuotta nopeammin ja säästän tuhansia euroja korkokuluissa. Tämä maksaa minulle siis noin yhden työpäivän lisää kuukaudessa, mutta toisaalta lyhentää velkavankeuttani huomattavasti. Olen edelleen kuluneen syksyn aikana tehnyt erinäisiä hankintoja suunnilleen vastaavalla summalla kuukaudessa, mutta nyt päätän, että sekin raha on yksinkertaisesti välttämätöntä käyttää lainan maksuun.

Seuraavista kahdesta vuodesta tulee siis näillä näkymin tähän astisen elämäni vaikeimmat älä osta mitään -vuodet! Pyrin laittamaan kaikki mahdolliset ostamiseen liittyvät mieliteot toistaiseksi pitoon. Tiedän kuitenkin jo nyt, että esim. jalassani olevat ainoat farkkuni tulevat hajoamaan hetkenä minä hyvänsä, joten ne on pakko kohta korvata uusilla. Jos joku siis menee rikki, annan itselleni luvan mahdollisuuksien mukaan korvata sen ehjällä. Mutta kaikki muu ostaminen ruokaa ja välttämättömiä kulutushyödykkeitä lukuunottamatta olkoon pannassa.

 

Minimalismia lomailuun

Elin keväällä siinä uskossa, että tänä vuonna minulla ei olisi ollenkaan kesälomaa, mutta onneksi sainkin mahdollisuuden pitää koko heinäkuun vapaata. Lomarahoista on turha haaveilla, mutta onneksi on aikaa. Sitä ei kuitenkaan rahalla saa.

Olemmekin olleet tällä viikolla lasten kanssa papan kesämökillä täysihoidossa nauttimassa elämästä. Jo useamman vuoden ajan olemme perinteisesti viettäneet täällä joitakin päiviä kesästä sykettä laskemassa. Itselleni riittääkin lomamoodiin pääsemiseksi pelkkä laiturinnokassa istuskelu järvelle katsellen. Viime vuosina mökillä on yleensä ollut myös serkkupoikia yhtäaikaa ja lasten vauhti sen mukainen. Tällä kertaa tunnelma on ollut entistäkin chillimpi pelkästään oman porukan kesken. Jatkuvan uimisen, saunomisen ja syömisen lisäksi on lapsille välillä pitänyt keksiä myös muuta tekemistä, jotta ruutuaika on saatu luontaisesti minimoitua.

Hämmästelin muutama viikko sitten lasten kanssa, kuinka suurella innolla he jaksoivat katsella puhelimistaan aikuisten tubettajien leikkimielistä kisailua monen videon verran. Päätinkin silloin, että kesälomalla täytyy panostaa erityisesti tyttärieni kanssa leikkimiseen. Niinpä järjestimme tänään papan ideoimat mökkiolympialaiset lajeinaan mölkky, tikanheitto ja kroketti. Kisat tarjosivat paljon naurua ja vähän itkuakin, pieniä ja suuria tunteita sekä tervehdyttäviä onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia kaikille. Ennen kaikkea ne osoittivat, miten vähällä vaivalla ja rahalla voidaan tehdä lomapäivästä ikimuistoinen.

Oskari Onninen kirjoitti viime sunnuntaina (lapsettomuuskommentistaan huolimatta) erittäin osuvan kolumnin siitä, miten maailmasta on tullut jatkuvaa elämän hienoimman hetken ja huikeiden kokemusten metsästystä. Tavallisuus on poissa muodista ja usein varsinkin lomalla huippuhetkien odotus korostuu. Seurauksena tästä on useimmiten sekä lasten että aikuisten lomastressi. Todellisuudessa loman ei tarvitse olla jatkuvaa huvipuistorallia eikä turistikohteesta toiseen singahtelua. Olennaisinta on kiireetön ajanvietto yhdessä. Ja ehkä jäätelö.

Onnistuneen ja stressittömän kesäloman resepti: käytä lomaan puolet vähemmän rahaa ja puolet enemmän aikaa.