Minimalismia lomailuun

Elin keväällä siinä uskossa, että tänä vuonna minulla ei olisi ollenkaan kesälomaa, mutta onneksi sainkin mahdollisuuden pitää koko heinäkuun vapaata. Lomarahoista on turha haaveilla, mutta onneksi on aikaa. Sitä ei kuitenkaan rahalla saa.

Olemmekin olleet tällä viikolla lasten kanssa papan kesämökillä täysihoidossa nauttimassa elämästä. Jo useamman vuoden ajan olemme perinteisesti viettäneet täällä joitakin päiviä kesästä sykettä laskemassa. Itselleni riittääkin lomamoodiin pääsemiseksi pelkkä laiturinnokassa istuskelu järvelle katsellen. Viime vuosina mökillä on yleensä ollut myös serkkupoikia yhtäaikaa ja lasten vauhti sen mukainen. Tällä kertaa tunnelma on ollut entistäkin chillimpi pelkästään oman porukan kesken. Jatkuvan uimisen, saunomisen ja syömisen lisäksi on lapsille välillä pitänyt keksiä myös muuta tekemistä, jotta ruutuaika on saatu luontaisesti minimoitua.

Hämmästelin muutama viikko sitten lasten kanssa, kuinka suurella innolla he jaksoivat katsella puhelimistaan aikuisten tubettajien leikkimielistä kisailua monen videon verran. Päätinkin silloin, että kesälomalla täytyy panostaa erityisesti tyttärieni kanssa leikkimiseen. Niinpä järjestimme tänään papan ideoimat mökkiolympialaiset lajeinaan mölkky, tikanheitto ja kroketti. Kisat tarjosivat paljon naurua ja vähän itkuakin, pieniä ja suuria tunteita sekä tervehdyttäviä onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia kaikille. Ennen kaikkea ne osoittivat, miten vähällä vaivalla ja rahalla voidaan tehdä lomapäivästä ikimuistoinen.

Oskari Onninen kirjoitti viime sunnuntaina (lapsettomuuskommentistaan huolimatta) erittäin osuvan kolumnin siitä, miten maailmasta on tullut jatkuvaa elämän hienoimman hetken ja huikeiden kokemusten metsästystä. Tavallisuus on poissa muodista ja usein varsinkin lomalla huippuhetkien odotus korostuu. Seurauksena tästä on useimmiten sekä lasten että aikuisten lomastressi. Todellisuudessa loman ei tarvitse olla jatkuvaa huvipuistorallia eikä turistikohteesta toiseen singahtelua. Olennaisinta on kiireetön ajanvietto yhdessä. Ja ehkä jäätelö.

Onnistuneen ja stressittömän kesäloman resepti: käytä lomaan puolet vähemmän rahaa ja puolet enemmän aikaa.

 

Digimalismi

Esineistä, vaatteista, paperikasoista ja sähköpostista on ollut itselleni suhteellisen helppo luopua. Vaikeinta on päästää irti älypuhelimen piippauksista, värähdyksistä ja punaisista palloista, joiden sisällä on alati kasvava numero. Tutkimusten mukaan sosiaalinen media vaikuttaa aivoihimme halauksen tavoin. Se saa aikaan samanlaisia dopamiinipuuskia kuin urheilusuoritus, kehuminen, hymy jne. Tässähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta mitä enemmän näitä triggereitä päästää elämäänsä puhelimen värähtelyn muodossa, sitä enemmän niitä tarvitsee. Syntyy ikuinen limbo.

Olenkin usein saanut itseni kiinni oman riippuvuuden kolmiakselin kimpusta. Ensin selataan Twitteriä, tykkäillään ja kommentoidaan. Sitten on aika tarkistaa, onko viimeisin Instagram-kuvani saanut lisää huomiota. Tämän jälkeen on usein pakko tyytyä Facebookin selaamiseen, mutta kohta voikin jo taas palata alkuun uudelle kierrokselle. Tähän on pikkuhiljaa hiipinyt jatkoksi myös Snapchat ym. aikasyöppöjä. Jollekin muulle ehkä Youtube on sellainen. Puhelin on lähes aina kädessä tai ainakin näköpiirissä ja siihen tulee tartuttua automaattiohjauksella satoja kertoja päivässä.

Päätin pari viikkoa sitten pyrkiä minimoimaan myös hälytysten ja ilmoitusten määrän elämästäni. Tässä ollaan todellakin vasta alkutekijöissä, mutta suunta on valittu ja pientä edistystäkin on jo tapahtunut. Ensimmäisenä päätin poistaa kaikki turhimmat sovellukset elämästäni. Lopetin Tinderin ja Snapchatin käytön kokonaan ja poistin Facebookin puhelimestani. Twitter ja Instagram minulla on edelleen melko aktiivisella käytöllä, mutta niistäkin otin enimmät ilmoitukset pois päältä. Jatkossa puhelin piippaa ainoastaan henkilökohtaisista viesteistä, ei tykkäyksistä, kommenteista tai jakamisista.

Olen myös alkanut pitämään puhelinta entistä enemmän repussa taskun sijaan. Näin siihen tarttuminen on astetta tietoisempi päätös ja valinta. Ja aina kun olen livenä oikean ihmisen kanssa, pyrin pitämään puhelimen mahdollisimman paljon poissa pelistä. Onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Aiemmin jatkuva hälytystilassa oleminen on saanut keskittymiskykyni kehittymään kultakalan tasolle. Edelleen tunnen välillä haamuvärinöitä ja kuulen kilahduksia silloinkin, kun puhelin on äänettömällä. Vaikka tämä on vielä tällaista rimpuilua, olen huomannut, että pystyn kuitenkin keskittymään jo vähän pidempiä aikoja esimerkiksi lukemiseen tai kirjoittamiseen.

Leikilläni olen jo harkinnut kokonaan älypuhelimesta luopumista ja siirtymistä takaisin 3310-aikaan. Pidän tätä kuitenkin erittäin epätodennäköisenä. Käytän puhelinta paljon myös kuvien ottamiseen ja musiikin kuunteluun. Ja toisaalta lähes koko sosiaalinen elämäni on pääosin sen varassa. Aion joka tapauksessa pyrkiä siihen, että puhelimen piippaukset eivät enää hallitse minua vaan minä niitä. Kutsutaan tätä vaikka digimalismiksi.

 

Sähköpostimies soittaa aina kahdesti

Odottaako sinua huomenna joka maanantaiseen tapaan sata lukematonta sähköpostia ja ylitsepursuava sähköpostilaatikko? Minua ei. Omassani istuu aurinkotuolissa rentoutunut sähköpostimies. Olen opetellut uusia käytäntöjä sähköpostitulvan hallitsemiseen. Sekä henkilökohtaisessa että työsähköpostissani on tällä hetkellä täysin tyhjää. Tilanne ei ole ollut aina näin ruusuinen, mutta nykyään sähköpostilaitokseni alkaa olla täysin hallinnassa. Kuulostaako houkuttelevalta ajatus lähteä vaikkapa kesälomalle niin, että postilaatikkoon ei jää mitään, ja että tiedät selviäväsi myös loman jälkeen siellä odottavasta vuoresta vaivatta?

Ensimmäinen askel tyhjään sähköpostilaatikkoon on helppo. Valitse kaikki viestisi. Ja siirrä ne arkistoon. Noin vain. Nyt inbox-laatikkosi on tyhjä. Jos käyttämässäsi sähköpostipalvelussa tai ohjelmassa ei ole arkistointiominaisuutta, niin luo uusi kansio nimeltä arkisto ja siirrä kaikki sinne. Nykyajan hakuominaisuudet on niin hyvät, että mikäli tarvit vielä jotakin vanhaa viestiä, se löytyy kyllä hakemalla. Sitä ei tarvitse makuuttaa sisääntulevan postin laatikossa enää hetkeäkään.

Jotta sähköpostilaatikkosi pysyy mahdollisimman tyhjänä jatkossakin, kannattaa opetella muutama hyvin yksinkertainen toimintapa sen paimentamiseen:

1. Päätä ne ajat päivästä, jolloin luet ja hoidat sähköpostisi 
Valitse itsellesi ja työllesi sopiva tahti lukea ja reagoida saamiisi sähköposteihin. Se voi olla esimerkiksi kerran päivässä työpäiväsi ensimmäisen tai viimeisen tunnin ajan. Tai ennen lounasta tai sen jälkeen. Tai kymmenen minuuttia kerran tunnissa. Olennaista ei ole milloin se tapahtuu, vaan se, että se tapahtuu silloin, kun sinä itse haluat. Kaikkina muina aikoina voit sulkea sähköpostiohjelman ja keskittyä oikeisiin töihin tai muuhun elämään. Kun saat järkevän rutiinin sähköpostin hoitamiseen, voit myös uskaltautua ottamaan kaikki ilmoitukset ja hälytykset pois päältä, koska tiedät hoitavasti laatikon tyhjäksi vielä ennen lounasta tai kotiinlähtöä. Annat suotta punaisten pallojen tai äänimerkkien häiritä keskittymistäsi muuhun tekemiseen.

2. Ota sähköpostin hoitamisessakin käyttöön 2 minuutin sääntö
Jos saamasi sähköposti vaatii vastauksen tai toimintaa, jonka tekemiseen kuluu arviolta alle kaksi minuuttia, tee se välittömästi. Älä koskaan jätä vastaamatta sähköpostiin, jos voit tehdä sen heti. Jos sähköposti vaatii jonkun toisen henkilön panosta, uudelleenohjaa se hänelle ja siirrä arkistoon. Et voi kuitenkaan tehdä asialle itse enempää. Jos sinulle tulee säännöllisesti sähköposteja, joista et selviä alle kahdessa minuutissa, voit luoda niille oman kansion, jonka käyt läpi ja hoidat esimerkiksi päivän päätteeksi tai seuraavana aamuna ensimmäisenä. Jälleen kannattaa valita omaan työrytmiin sopiva ajankohta ja energiataso, jolla hommat tulevat hoidettua. Itselleni tällaisia viestejä tulee sen verran harvoin, että jätän ne vain inboxiin ja hoidan ennen töistä kotiin lähtöä.

3. Älä avaa sähköpostia, ellet pysty heti hoitamaan sen mahdollisesti vaatimaa tehtävää
Tyypillisimmillään sähköpostiin unohtuu vastata tai se jää lojumaan laatikkoon silloin, kun olet lukenut sen väärällä hetkellä. Jos tiedät jo valmiiksi, että et todennäköisesti jaksa tai ehdi vastata nyt saamaasi postiin, miksi ihmeessä edes avaisit tai lukisit sen?! Hankit vain turhaa stressiä tai yhden muistettavan asian lisää. Jos ja kun vahingossa kuitenkin välillä avaat tällaisen viestin, merkitse se uudelleen lukemattomaksi ja palaa siihen sitten, kun voit hoitaa sen.

4. Peru kaikki uutiskirjeet
Kaikenlainen verkkokaupoista ostaminen ja erilaisten sovellusten ja sivustojen kokeileminen johtaa helposti siihen, että erinäisiä uutiskirjeitä ja tiedotteita tulee sähköpostiin pilvin pimein. Todellisuudessa et tarvi niistä yhtäkään. Ne todennäköisesti vain synnyttävät turhia tarpeita tai mielitekoja shoppailuun. Jotta postilaatikkosi pysyy mahdollisimman tyhjänä ja helppokäyttöisenä, peru kaikki mahdolliset tilaukset ja uutiskirjeet, joita sinulle tulee. Niiden alareunasta löytyy peruuta tilaus tai unsubscribe-linkki, jota klikkaamalla pääset näistä rikkaruohoista eroon. Voit myös käyttää esimerkiksi unroll.me -tyyppistä palvelua homman hoitamiseen.

5. Älä lähetä enää koskaan turhaa sähköpostia!
Lähimmäisyyden ja tuottavuusloikan nimissä lopeta kaikenlainen turha sähköpostin lähettäminen. Jos asiaa ei ole aivan välttämätöntä hoitaa juuri sähköpostilla, tee se jotakin muuta kautta. Älä myöskään lähettele turhia kopioita posteista muille kuin niille, joiden on aivan pakollista ne saada. Yleensä kenenkään ei ole. Jokainen lähettämätön sähköposti vähentää entropiaa ja tekee universumista paremman paikan meille kaikille.

Näillä eväillä minä olen saanut minimoitua sähköpostirumban ja postilaatikkoni tyhjäksi. Mitä keinoja sinä olet käyttänyt?