Marraskuun digimalismipeli

Viime vuonna pelattiin porukalla 30 päivän minimalismipeliä, jossa hävitettiin tarpeettomia tavaroita joka päivä kasvavassa määrin. Moni on pelannut samaa peliä monta kierrosta sen jälkeenkin yksin tai yhdessä. Tänä vuonna ajattelin haastaa ainakin itseni vielä vaikeampaan peliin – kuukauden digipaastoon eli kokonaiseen marraskuuhun ilman sosiaalista mediaa! Vaikka olen tähänkin mennessä rajoittanut omaa somen käyttöä, kuluu siihen edelleen silti helposti useita tunteja viikossa. Pyrin itse käyttämään säästyneen ajan kirjoittamiseen sekä podcastien ja videoiden tekemiseen. Kokonaan en siis digilaitteita hylkää, mutta addiktoivan kuluttamisen sijaan haluan luoda enemmän itse. Joudun myös työni puolesta jonkun verran päivittämään sisältöä eri somekanaviin, mutta kaikilta omilta tileiltäni kirjaudun ulos. Poistan myös sovellukset puhelimesta. Whatsappilla minuun saa edelleen yhteyden, mutta siitäkin otan ilmoitukset kokonaan pois. Vastaan kyllä, kun ehdin.

Ja tietenkin haastan sinut mukaan peliin #zerowasteoftime -hengessä! Olen melko varma, että jokainen lukija tietää ainakin toisinaan hukkaavansa aikaa turhaan sosiaalisen median selaukseen. Eikä se ole mikään ihme, sillä kaikki nuo käyttäjien tietoja lähinnä mainostuksen kohdistamiseen käyttävät palvelut on nimenomaan suunniteltu synnyttämään riippuvuutta ja pitämään meidät koukussa mahdollisimman pitkään. Jos paasto tuntuu täysin tarpeettomalta, suosittelen luettavaksi Nyt.fi:n artikkelia Addiktion algoritmi. Ethän ole kuin alkoholisti tai tupakoitsija, joka uskottelee itselleen, että voisi kyllä lopettaa, jos vain haluaisi? Kokeile ja mittaa samalla oman addiktiosi syvyys.

Mikäli täysin someton elämä vuoden pimeimpään aikaan tuntuu kuitenkin täysin mahdottomalta, voit lähteä mukaan kevennetyllä versiolla. Tässä muutama vaihtoehto:

  1. Algoritmittomat aamut – älä tartu puhelimeen tai avaa tietokonetta ennenkö olet poistunut aamulla kotoa töihin tai muihin päivän rientoihin.
  2. Illat ilman internettiä – älä käyttä nettiä iltaisin kotona ollenkaan.
  3. Työteho täysille – jätä työajalla sosiaalinen media täysin rauhaan.
  4. Kilinätön kuukausi – ota puhelimesta kaikkien sosiaalisen median sovellusten ilmoitukset ja muut kilahdukset pois päältä.
  5. Pelkkää pulinaa – poista puhelimesta kokonaan kaikki sosiaalisen median sovellukset ja käytä sitä sen sijaan soittamiseen.

Tai voit tietenkin soveltaa täysin oman itsellesi parhaiten sopivan haasteen. Olennaista on rajoittaa sosiaalisen median käyttöä sen verran radikaalisti, että huomaa eron nykytilaan. Kuukauden jälkeen voi sitten miettiä, haluaako vähentää jatkossakin puhelimen ja muiden älylaitteiden parissa vietettyä aikaa. Onnistunutta digipaastoa voimme juhlia yhdessä Pohjanmaan minimalistimiitissä ja pikkujoulussa, tervetuloa mukaan!

Koska en siis marraskuussa pääse jakamaan sisältöjäni sosiaaliseen mediaan itse, toivon että sinä, joka et paastoa, teet sen puolestani. Tietysti vain, jos koet, että ajatuksistani voisi olla hyötyä tai iloa muillekin.🖤

Minimalismia lomailuun

Elin keväällä siinä uskossa, että tänä vuonna minulla ei olisi ollenkaan kesälomaa, mutta onneksi sainkin mahdollisuuden pitää koko heinäkuun vapaata. Lomarahoista on turha haaveilla, mutta onneksi on aikaa. Sitä ei kuitenkaan rahalla saa.

Olemmekin olleet tällä viikolla lasten kanssa papan kesämökillä täysihoidossa nauttimassa elämästä. Jo useamman vuoden ajan olemme perinteisesti viettäneet täällä joitakin päiviä kesästä sykettä laskemassa. Itselleni riittääkin lomamoodiin pääsemiseksi pelkkä laiturinnokassa istuskelu järvelle katsellen. Viime vuosina mökillä on yleensä ollut myös serkkupoikia yhtäaikaa ja lasten vauhti sen mukainen. Tällä kertaa tunnelma on ollut entistäkin chillimpi pelkästään oman porukan kesken. Jatkuvan uimisen, saunomisen ja syömisen lisäksi on lapsille välillä pitänyt keksiä myös muuta tekemistä, jotta ruutuaika on saatu luontaisesti minimoitua.

Hämmästelin muutama viikko sitten lasten kanssa, kuinka suurella innolla he jaksoivat katsella puhelimistaan aikuisten tubettajien leikkimielistä kisailua monen videon verran. Päätinkin silloin, että kesälomalla täytyy panostaa erityisesti tyttärieni kanssa leikkimiseen. Niinpä järjestimme tänään papan ideoimat mökkiolympialaiset lajeinaan mölkky, tikanheitto ja kroketti. Kisat tarjosivat paljon naurua ja vähän itkuakin, pieniä ja suuria tunteita sekä tervehdyttäviä onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia kaikille. Ennen kaikkea ne osoittivat, miten vähällä vaivalla ja rahalla voidaan tehdä lomapäivästä ikimuistoinen.

Oskari Onninen kirjoitti viime sunnuntaina (lapsettomuuskommentistaan huolimatta) erittäin osuvan kolumnin siitä, miten maailmasta on tullut jatkuvaa elämän hienoimman hetken ja huikeiden kokemusten metsästystä. Tavallisuus on poissa muodista ja usein varsinkin lomalla huippuhetkien odotus korostuu. Seurauksena tästä on useimmiten sekä lasten että aikuisten lomastressi. Todellisuudessa loman ei tarvitse olla jatkuvaa huvipuistorallia eikä turistikohteesta toiseen singahtelua. Olennaisinta on kiireetön ajanvietto yhdessä. Ja ehkä jäätelö.

Onnistuneen ja stressittömän kesäloman resepti: käytä lomaan puolet vähemmän rahaa ja puolet enemmän aikaa.

 

Digimalismi

Esineistä, vaatteista, paperikasoista ja sähköpostista on ollut itselleni suhteellisen helppo luopua. Vaikeinta on päästää irti älypuhelimen piippauksista, värähdyksistä ja punaisista palloista, joiden sisällä on alati kasvava numero. Tutkimusten mukaan sosiaalinen media vaikuttaa aivoihimme halauksen tavoin. Se saa aikaan samanlaisia dopamiinipuuskia kuin urheilusuoritus, kehuminen, hymy jne. Tässähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta mitä enemmän näitä triggereitä päästää elämäänsä puhelimen värähtelyn muodossa, sitä enemmän niitä tarvitsee. Syntyy ikuinen limbo.

Olenkin usein saanut itseni kiinni oman riippuvuuden kolmiakselin kimpusta. Ensin selataan Twitteriä, tykkäillään ja kommentoidaan. Sitten on aika tarkistaa, onko viimeisin Instagram-kuvani saanut lisää huomiota. Tämän jälkeen on usein pakko tyytyä Facebookin selaamiseen, mutta kohta voikin jo taas palata alkuun uudelle kierrokselle. Tähän on pikkuhiljaa hiipinyt jatkoksi myös Snapchat ym. aikasyöppöjä. Jollekin muulle ehkä Youtube on sellainen. Puhelin on lähes aina kädessä tai ainakin näköpiirissä ja siihen tulee tartuttua automaattiohjauksella satoja kertoja päivässä.

Päätin pari viikkoa sitten pyrkiä minimoimaan myös hälytysten ja ilmoitusten määrän elämästäni. Tässä ollaan todellakin vasta alkutekijöissä, mutta suunta on valittu ja pientä edistystäkin on jo tapahtunut. Ensimmäisenä päätin poistaa kaikki turhimmat sovellukset elämästäni. Lopetin Tinderin ja Snapchatin käytön kokonaan ja poistin Facebookin puhelimestani. Twitter ja Instagram minulla on edelleen melko aktiivisella käytöllä, mutta niistäkin otin enimmät ilmoitukset pois päältä. Jatkossa puhelin piippaa ainoastaan henkilökohtaisista viesteistä, ei tykkäyksistä, kommenteista tai jakamisista.

Olen myös alkanut pitämään puhelinta entistä enemmän repussa taskun sijaan. Näin siihen tarttuminen on astetta tietoisempi päätös ja valinta. Ja aina kun olen livenä oikean ihmisen kanssa, pyrin pitämään puhelimen mahdollisimman paljon poissa pelistä. Onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Aiemmin jatkuva hälytystilassa oleminen on saanut keskittymiskykyni kehittymään kultakalan tasolle. Edelleen tunnen välillä haamuvärinöitä ja kuulen kilahduksia silloinkin, kun puhelin on äänettömällä. Vaikka tämä on vielä tällaista rimpuilua, olen huomannut, että pystyn kuitenkin keskittymään jo vähän pidempiä aikoja esimerkiksi lukemiseen tai kirjoittamiseen.

Leikilläni olen jo harkinnut kokonaan älypuhelimesta luopumista ja siirtymistä takaisin 3310-aikaan. Pidän tätä kuitenkin erittäin epätodennäköisenä. Käytän puhelinta paljon myös kuvien ottamiseen ja musiikin kuunteluun. Ja toisaalta lähes koko sosiaalinen elämäni on pääosin sen varassa. Aion joka tapauksessa pyrkiä siihen, että puhelimen piippaukset eivät enää hallitse minua vaan minä niitä. Kutsutaan tätä vaikka digimalismiksi.