Minimalistin jouluvaellus

Ensimmäiset päivät New Yorkissa on tullut viiletettyä tukka putkella ympäri Manhattania ja lopulta tapaninpäivänä Brooklyniin. Onpahan ollut melko erilainen joulu. Toistaiseksi kaikki on sujunut lähes täydellisesti ja reissu on jo ylittänyt odotukset monta kertaa. Ja yli puolet on vielä jäljellä!

Saapumisiltana jännitti aika paljon ja ensimmäisen metromatkan aikana tuntui, kuin olisin kävellyt sisään tuttuun elokuvaan, jota en ole kuitenkaan vielä nähnyt. Enkä ollut ihan varma oliko kyseessä kauhuleffa vai draamakomedia. Coca-Cola maistui erilaiselta, mutta ihmiset olivat oikein ystävällisiä. Ensimmäinen yö Queensissa oli melko katkonainen. Edelleenkin olen selvästi eri aikavyöhykkeellä ja heräilen aamuöisin useasti, mutta onneksi olen hyvä nukahtamaan uudelleen. Pakko myöntää, että vaikka aluksi jopa vähän pelotti, meni se ohi kuitenkin viimeistään keskellä ruuhkaista Manhattania. Tajusin viihtyväni täällä erittäin hyvin.

Jouluaatto kului kaupungin ydintä ristiin rastiin ravaamalla ja pakollisia nähtävyyksiä [=korkeita rakennuksia] tsekkailemalla. Rokckefeller Centerillä oli hieman ruuhkaa joulukuusen ympärillä, mutta ei mitenkään aivan älyttömästi. Ainut pettymys oli Applen Fifth Avenuen kaupan remontti. Onneksi Grand Centralin myymälä oli aivan positiivinen yllätys. Sain erittäin ystävällistä palvelua, vaikka en ostanutkaan mitään. Sen verran joulushoppailin, että hankin Adidaksen lippulaivakaupasta uudet Ultra Boostit, koska vanhat olivat puhki sekä päältä että pohjasta. Majapaikkani oli parin korttelin päässä Times Squareltä mahtavassa vanhassa pienessä kerrostalossa. Muutaman paikallisen oluen maistoin ja söin keskiverron burgerin iltapalaksi Heartland Breweryssä, koska paremmat paikat sulkivatkin ovensa tavallista aikaisemmin. Aattoilta kului muutaman viskisiivun ja paikallisen Netfilixin joulushow-valikoiman parissa.

Joulupäivänä jonotin aamiaiselle Ellen’s Stardust Dineriin, jonka pannukakut olivat kyllä pettymys, mutta tarjoilijoiden lauluesitykset ihan tasokkaita. Suuri osa ravintoloista ja kaupoista oli suljettuna ja jäin vaille perinteistä parranajoa, josta olin haaveillut, mutta suuntaan The New York Shaving Companyyn uudelleen tulevana lauantaina. Sen sijaan kävin katselemassa Vapaudenpatsasta Battery Parkista ja tein pyhiinvaellusmatkan Carrie Bradshawn portaille. Nautin myös ensimmäisen ”kaupungin parhaista pizzoista” Bleecker Streetillä ja oli kyllä pakko todeta, että rima on melko korkealla. Omistaja oli itsekin sitä mieltä, että ”gotta agree.”

Pienen välikuoleman jälkeen suunnistin hyvissä ajoin Radio City Music Halliin kokemaan perinteisen Christmas Spectacular Starring the Rockettes -joulushown. Ensimmäistä kertaa väenpaljous ja ruuhka alkoivat hieman käydä iholle ja ihmiset tuntuivat pyörivän päämäärättömästi joka suuntaan. Itse tapahtuman jono eteni kuitenkin erittäin mutkattomasti ja pian sainkin jo skumppalasin kouraani. Tarjoilijatar tosin kysyi papereita, koska näytin kuulemma puolet nuoremmalta! Täytyy todeta, että illan aikana minimalistia vietiin maksimaalisella intensiteetillä kuin litran mittaa. Paikka oli upea ja esitykseen kuului iso orkesteri, nelisenkymmentä tanssijaa, kymmenkunta laulajaa, joulupukki, 3D-elokuvan pätkä, paljon valoa, väriä, ääntä ja konfettia sekä tietenkin eläviä lampaita ja kameleita.

Tapaninpäivänä suunnistin kohti Brooklyniä ja ylitin komean sillan kävellen. Agendalla oli jälleen ”kaupungin ja koko maan parasta” pizzaa enkä ollut ainut, joka oli saanut saman idean. Juliana’s on sillan kupeessa sijaitsevan perinteisen Grimaldi’sin viereen avattu legendaarisen Patsy Grimaldin näyttävä paluu pizzabisnekseen kymmenen vuotta edellisen myynnin jälkeen. Molempiin ravintoloihin oli kymmenien metrien jono, mutta pakko myöntää, että kannatti värjötellä reipas tunti ulkona. Pizza oli kerrassaan hämmentävän hyvää. Annan lopullisen tuomion kuitenkin vasta, kun olen maistanut vielä muutaman muunkin version.

Pizzailun jälkeen päätin kävellä Brooklynin halki majapaikkaan Bushwickiin. Se ei välttämättä ollut kaikkein hohdokkain ideani matkan varrella, mutta tulipa nähtyä satama-aluetta, vanhoja teollisuusrakennuksia sekä juutalaiskorttelit samalla reissulla. Olin tarkoituksella valinnut pariksi seuraavaksi yöksi vähän edullisemman majapaikan paikallisen aikuisrockarin vanhasta betoniloftista ja vaikka pieni alkujärkytys meinasi iskeä jo vähän väsähtäneeseen reissaajaan, oli kokemus juuri sitä mitä haettiin. Epämukavuusalueen reunalla nukuin pitkät yöunet ja valmistauduin koluamaan Brooklyniä hipsteritutkan alla. Rakennusta vastapäätä löytyi heti viehättävä City of Saints -kahvipaahtimo, jossa nautin ensimmäisen kupin joeta ja suunnistin kohti Williamsburgia. Second breakfast latte löytyi The Beanistä ja sitä siemaillessa naputtelin samalla ihan muina minimalisteina tämän bloggauksen ja kuvittelin sulautuvani paikallisten joukkoon. Läppäreitä naputellaan, viereisessä pöydässä ommellaan ja sitä seuraavassa piirretään. Kyllä kai näinkin voisi elää.

Minimalistin aamurutiinit

Pari viikkoa sitten oman elämänsä Linkedin-supertähti Mark Sloan (v)ihastutti yliluonnollisuutta hipovalla aamurutiinipäivityksellään. Olen itse jo vuosia haaveillut rauhallisesta, hyviä asioita täynnä olevasta aamuhetkestä, mutta edelleen se omalla kohdalla koostuu useimmiten lähinnä kolmen vartin torkuttamisesta ja hätäisestä kupillisesta kahvia puhelinta selaten. Jälleen kerran ajattelin kokeilla jotain muuta, ja päätinkin ottaa syyskuun ajaksi testiin puhelimettoman aamun. Laitan illalla iPhonen lataukseen eteisen laatikoston päälle ja otan sen käteen vasta lähtiessäni töihin. Tähän asti minulla on aina ollut herätys puhelimessa, joten siihen on tullut tartuttua heti aamulla ensimmäisenä. Olen ajatellut, etten herää rannekellon piipitykseen, mutta ainakin perjantaina se toimi aivan mainiosti.

Mitä sitten tilalle? Rakastan hitaita aamuja ja viikonloppuisin saatankin juoda kahvia sängyssä ja käyttää aamiaiseen paljon aikaa. Usein kuuntelen myös musiikkia tai luen kirjaa aamukahvin yhteydessä. Haluaisin, että aamuni olisivat rauhallisia myös arkisin, mutta koska olen myös aamu-uninen, pyrin siihen, että minulla on noin tunnin verran omaa aikaa ennen töihinlähtöä. Syksyn mittaan on tarkoitus myös opetella menemään nukkumaan nykyistä noin puoltayötä aiemmin, mutta se olkoon sitten vaikka lokakuun projekti.

Aamun tuntiin pyrin mahduttamaan ainakin seuraavia asioita:

  • nousen heti, kun kello herättää
  • mukillinen hyvää kahvia on elinehto heräämiselle
  • vähän venyttelyä sillä aikaa, kun kahvi tippuu
  • 10 minuutin mindfulness-harjoitus Headspace:n avulla
  • aamupalan syöminen, pari ruispalaa tai rahkaa/puuroa mustikoilla
  • muutama sivu hyvää kirjaa aamupalan ohessa
  • haluaisin myös kirjoittaa edes vähän joka aamu
  • ellen ole illalla käynyt lenkillä ja saunassa, käyn suihkussa aamuisin
  • sänky jää liian usein petaamatta, pyrin ryhdistäytymään tässäkin
  • töihin kävellessä kuuntelen usein musiikkia, mutta voisin aloittaa sen myös jo kotona

Näillä eväillä aion syyskuun aikana tehdä aamuistani leppoisampia ja päivistä entistäkin parempia. Enkä ota stressiä, vaikka välillä päätyisin perinteiseen torkutteluun, mutta uskon kuitenkin, että pirteät syysaamut ovat uusi musta. Be more with less -blogista löytyi muuten hyviä vinkkejä aamurutiinien rakentamiseen pienin askelin. Millaisista palasista sinun aamusi koostuvat?