Toinen tuotantokausi

Täytän viikon päästä neljäkymmentä. Jos elän tilastoihin verrattuna optimistisesti kahdeksankymppiseksi, alkaa puolet elämästä olla takana. Ensimmäinen puolikas on ollut hyvin myönteinen ja täynnä monenlaisia elämänvaiheita, joista jokainen on järjestään tuntunut aina edellistä mieluisammalta. Viimeinen kymmenen vuotta huipentuu tulevana lauantaina, kun uskallan vihdoinkin lähteä elämäni ensimmäiselle maratonille. Vuosia olen siitä haaveillut, mutta nyt olen ensimmäistä kertaa luottavainen, että se on oikeasti mahdollista. Tavoitteena on ensisijaisesti selvitä hengissä ja ylittää maaliviiva omin jaloin, mutta jonkinlainen aikatavoitekin takaraivossa tikittää. Jännittää kuin ripulitautista oravaa, mutta olen optimistinen onnistumisen suhteen. Sen jälkeen juhlinkin selviytymistä ja syntymäpäivää koko ensi viikon.

Toiselle kaudelle minulla ei ole oikeastaan mitään erityisen suuria odotuksia. Olen hyvin tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni, vaikka haaveilenkin edelleen enenevässä määrin elämäni rakkaudesta, muutosta Helsinkiin. Kuten olen aiemmin kertonut, minulla on taipumusta elämäntyyliin, jossa on aina jokin projekti käynnissä. Minimalismin myötä olen koittanut opetella suhtautumaan myös näihin jatkuviin tavoitteisiin maltillisemmin. Sen seurauksena myös blogin kirjoittaminen ja tubettaminen on jäänyt vähemmälle. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa edelleen molempia, mutta ilman aikataulupaineita tai suurempia päämääriä. Onko sinulla mielessä jokin minimalismiin liittyvä aihe tai kysymys? Vastaan mielelläni.

Joka kesäinen itsensä keräily ja aurinkokennojen latailu on tänä vuonna onnistunut vähäisestä kesälomasta huolimatta mainiosti suloisten säiden siivittämänä. Pakko myöntää, että huokaisin kyllä jo helpotuksesta, kun helteet viimein hellittivät. Silti olen alkanut haaveilla ensi kesänä vuokraavani talon Espanjasta koko heinäkuun kesälomani ajaksi. Kaksi ensimmäistä viikkoa vietän lasten kanssa ja jälkimmäisen puolen itsekseni. Tervetuloa käymään! Joulua olen muuten ajatellut tänä vuonna juhlia New Yorkissa. Saan pitkästä aikaa kunnolliset veronpalautukset ja päätin toteuttaa Ameriikan matkan nyt, ettei se jää kokonaan pelkäksi ikuiseksi unelmaksi. Olkoon vaikka syntymäpäivälahja itselleni. Kymmeneen vuoteen en olekaan lentänyt, joten sallin itselleni nämä reissut hiilijalanjäljestä huolimatta hyvällä omallatunnolla. Tässähän näitä projekteja nyt sitten jälleen onkin.

Meillä oli muuten mitä mainioin minimalistimiitti heinäkuussa Helsingissä. Osallistujia oli kymmenkunta ja saimme huomaamatta kulumaan seitsemän tuntia (!) leppoisan jutustelun merkeissä. Tulevana sunnuntaina minimalistimiitti myös Turussa ja parin viikon päästä Tampereella, tervetuloa mukaan! Missä muualla sinä haluaisit kokoontua minimalismin merkeissä?

Minimalisti matkustaa kevyemmin

Olen tehnyt kesäloman aikana muutaman reissun kotimaassa ja tietenkin pyrkinyt mahdollisimman vähiin matkatavaroihin, jotta matkailu olisi mutkatonta ja kantamukset kevyitä. Mukanani on ollut siksi vain keväällä hankkimani Kånken Mini -reppu, johon mahtuu kaikki mitä oikeasti tarvitsen. Lähes viikon mittaisesta Helsinki-Lahti-Tampere -kierroksesta selvisin vaihtovaatteiden osalta kolmella t-paidalla ja alusvaatteilla. Jalassa minulla oli farkut, joiden lahkeita saa kuumina päivinä käännettyä muutaman kierroksen. Päällä farkkupaita ja mukana takki. Vaatteiden lisäksi repussa oli iPad ja pesutarvikkeet. Majoituin reissussa ystävien luona, joten pyyhettä en pakannut mukaan.

Suurin haaste ja harminaiheuttaja matkassani olivat hiukset ja niiden laittaminen. (Tiedän, ahdistuksen määrä on vakio ja elämäni ongelmat pieniä!) Olen nimittäin melko fanaattinen kampaukseni suhteen ja sen hyvyydellä on suora korrelaatio mielialaani. Viime vuosina olen tottunut käyttämään päivittäin hiustenkuivaajaa enkä enää osaa säätää tukkaani kuosiin ilman sitä. Kaikissa yöpaikoissani ei ollut kuitenkaan kuivaajaa käytettävissä, joten osa reissupäivistäni meni bad hair dayn merkeissä. Minua ärsytti se, että hiukset eivät olleet hyvin. Ja ehkä vielä enemmän minua ärsytti se, että se ärsytti. Harkitsin hetken jopa kokoontaitettavan matkahiustenkuivaajan hankkimista. Koska en kuitenkaan halunnut ostaa mitään lisää, piti ongelmaan löytyä toisenlainen ratkaisu.

Minulla oli parin edellisen vuoden ajan vuosijäsenyys M Room -parturiin ja kävinkin melkein kerran viikossa siistityttämässä kampauksen kuntoon. Keväisen elämänmuutoksen ja minimalismin tavoittelun myötä lopetin myös jäsenyyden ja ajattelin harventaa parturikäyntini yhteen kertaan kuukaudessa. Silti vuositasolla hiustenleikkauksiin kuluisi melkein neljäsataa euroa rahaa. Päätin ratkaista molemmat ongelmat samalla kertaa ja luopua hiuksista lähes kokonaan. Useamman kuukauden ajan olin oikeastaan jo salaa flirttaillut ajatuksen kanssa, mutta en ollut kuitenkaan ollut vielä valmis hiuksettomuuteen. Hassua, miten naurettavan kiintynyt sitä voi olla omaan turhamaisuuteensa. Ryhdistäydyin ja otin viimein kylpyhuoneen kaapista trimmerin kauniiseen käteen, säädin pituudeksi viisi milliä ja annoin koneen hoitaa kampaukseni standardoinnin.

Nyt olen ensimmäisellä täysin hiusongelmattomalla parin päivän reissulla ja hämmentyneen onnellinen huolettomuudesta, joka siitä on seurannut. Hiukseni ovat joka päivä yhtä hyvin (tai huonosti) eikä minun tarvitse huolehtia niiden pesusta, kuivauksesta tai säätämisestä. Riippumatta siitä olenko nukkumassa, uimassa, hattu päässä, vesisateessa tai puku päällä, on kampaus aina kunnossa. Kaiken lisäksi säästän aikaa, vaivaa, rahaa ja tilaa repussa. Hyvistä ja kivoista asioistakin voi helposti tulla raskaita taakkoja, joita kannamme mukana. Kun uskallamme päästää niistä irti, tulee matkanteosta paljon leppoisampaa.

Minimalismia lomailuun

Elin keväällä siinä uskossa, että tänä vuonna minulla ei olisi ollenkaan kesälomaa, mutta onneksi sainkin mahdollisuuden pitää koko heinäkuun vapaata. Lomarahoista on turha haaveilla, mutta onneksi on aikaa. Sitä ei kuitenkaan rahalla saa.

Olemmekin olleet tällä viikolla lasten kanssa papan kesämökillä täysihoidossa nauttimassa elämästä. Jo useamman vuoden ajan olemme perinteisesti viettäneet täällä joitakin päiviä kesästä sykettä laskemassa. Itselleni riittääkin lomamoodiin pääsemiseksi pelkkä laiturinnokassa istuskelu järvelle katsellen. Viime vuosina mökillä on yleensä ollut myös serkkupoikia yhtäaikaa ja lasten vauhti sen mukainen. Tällä kertaa tunnelma on ollut entistäkin chillimpi pelkästään oman porukan kesken. Jatkuvan uimisen, saunomisen ja syömisen lisäksi on lapsille välillä pitänyt keksiä myös muuta tekemistä, jotta ruutuaika on saatu luontaisesti minimoitua.

Hämmästelin muutama viikko sitten lasten kanssa, kuinka suurella innolla he jaksoivat katsella puhelimistaan aikuisten tubettajien leikkimielistä kisailua monen videon verran. Päätinkin silloin, että kesälomalla täytyy panostaa erityisesti tyttärieni kanssa leikkimiseen. Niinpä järjestimme tänään papan ideoimat mökkiolympialaiset lajeinaan mölkky, tikanheitto ja kroketti. Kisat tarjosivat paljon naurua ja vähän itkuakin, pieniä ja suuria tunteita sekä tervehdyttäviä onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia kaikille. Ennen kaikkea ne osoittivat, miten vähällä vaivalla ja rahalla voidaan tehdä lomapäivästä ikimuistoinen.

Oskari Onninen kirjoitti viime sunnuntaina (lapsettomuuskommentistaan huolimatta) erittäin osuvan kolumnin siitä, miten maailmasta on tullut jatkuvaa elämän hienoimman hetken ja huikeiden kokemusten metsästystä. Tavallisuus on poissa muodista ja usein varsinkin lomalla huippuhetkien odotus korostuu. Seurauksena tästä on useimmiten sekä lasten että aikuisten lomastressi. Todellisuudessa loman ei tarvitse olla jatkuvaa huvipuistorallia eikä turistikohteesta toiseen singahtelua. Olennaisinta on kiireetön ajanvietto yhdessä. Ja ehkä jäätelö.

Onnistuneen ja stressittömän kesäloman resepti: käytä lomaan puolet vähemmän rahaa ja puolet enemmän aikaa.