Minimalistin jouluvaellus

Ensimmäiset päivät New Yorkissa on tullut viiletettyä tukka putkella ympäri Manhattania ja lopulta tapaninpäivänä Brooklyniin. Onpahan ollut melko erilainen joulu. Toistaiseksi kaikki on sujunut lähes täydellisesti ja reissu on jo ylittänyt odotukset monta kertaa. Ja yli puolet on vielä jäljellä!

Saapumisiltana jännitti aika paljon ja ensimmäisen metromatkan aikana tuntui, kuin olisin kävellyt sisään tuttuun elokuvaan, jota en ole kuitenkaan vielä nähnyt. Enkä ollut ihan varma oliko kyseessä kauhuleffa vai draamakomedia. Coca-Cola maistui erilaiselta, mutta ihmiset olivat oikein ystävällisiä. Ensimmäinen yö Queensissa oli melko katkonainen. Edelleenkin olen selvästi eri aikavyöhykkeellä ja heräilen aamuöisin useasti, mutta onneksi olen hyvä nukahtamaan uudelleen. Pakko myöntää, että vaikka aluksi jopa vähän pelotti, meni se ohi kuitenkin viimeistään keskellä ruuhkaista Manhattania. Tajusin viihtyväni täällä erittäin hyvin.

Jouluaatto kului kaupungin ydintä ristiin rastiin ravaamalla ja pakollisia nähtävyyksiä [=korkeita rakennuksia] tsekkailemalla. Rokckefeller Centerillä oli hieman ruuhkaa joulukuusen ympärillä, mutta ei mitenkään aivan älyttömästi. Ainut pettymys oli Applen Fifth Avenuen kaupan remontti. Onneksi Grand Centralin myymälä oli aivan positiivinen yllätys. Sain erittäin ystävällistä palvelua, vaikka en ostanutkaan mitään. Sen verran joulushoppailin, että hankin Adidaksen lippulaivakaupasta uudet Ultra Boostit, koska vanhat olivat puhki sekä päältä että pohjasta. Majapaikkani oli parin korttelin päässä Times Squareltä mahtavassa vanhassa pienessä kerrostalossa. Muutaman paikallisen oluen maistoin ja söin keskiverron burgerin iltapalaksi Heartland Breweryssä, koska paremmat paikat sulkivatkin ovensa tavallista aikaisemmin. Aattoilta kului muutaman viskisiivun ja paikallisen Netfilixin joulushow-valikoiman parissa.

Joulupäivänä jonotin aamiaiselle Ellen’s Stardust Dineriin, jonka pannukakut olivat kyllä pettymys, mutta tarjoilijoiden lauluesitykset ihan tasokkaita. Suuri osa ravintoloista ja kaupoista oli suljettuna ja jäin vaille perinteistä parranajoa, josta olin haaveillut, mutta suuntaan The New York Shaving Companyyn uudelleen tulevana lauantaina. Sen sijaan kävin katselemassa Vapaudenpatsasta Battery Parkista ja tein pyhiinvaellusmatkan Carrie Bradshawn portaille. Nautin myös ensimmäisen ”kaupungin parhaista pizzoista” Bleecker Streetillä ja oli kyllä pakko todeta, että rima on melko korkealla. Omistaja oli itsekin sitä mieltä, että ”gotta agree.”

Pienen välikuoleman jälkeen suunnistin hyvissä ajoin Radio City Music Halliin kokemaan perinteisen Christmas Spectacular Starring the Rockettes -joulushown. Ensimmäistä kertaa väenpaljous ja ruuhka alkoivat hieman käydä iholle ja ihmiset tuntuivat pyörivän päämäärättömästi joka suuntaan. Itse tapahtuman jono eteni kuitenkin erittäin mutkattomasti ja pian sainkin jo skumppalasin kouraani. Tarjoilijatar tosin kysyi papereita, koska näytin kuulemma puolet nuoremmalta! Täytyy todeta, että illan aikana minimalistia vietiin maksimaalisella intensiteetillä kuin litran mittaa. Paikka oli upea ja esitykseen kuului iso orkesteri, nelisenkymmentä tanssijaa, kymmenkunta laulajaa, joulupukki, 3D-elokuvan pätkä, paljon valoa, väriä, ääntä ja konfettia sekä tietenkin eläviä lampaita ja kameleita.

Tapaninpäivänä suunnistin kohti Brooklyniä ja ylitin komean sillan kävellen. Agendalla oli jälleen ”kaupungin ja koko maan parasta” pizzaa enkä ollut ainut, joka oli saanut saman idean. Juliana’s on sillan kupeessa sijaitsevan perinteisen Grimaldi’sin viereen avattu legendaarisen Patsy Grimaldin näyttävä paluu pizzabisnekseen kymmenen vuotta edellisen myynnin jälkeen. Molempiin ravintoloihin oli kymmenien metrien jono, mutta pakko myöntää, että kannatti värjötellä reipas tunti ulkona. Pizza oli kerrassaan hämmentävän hyvää. Annan lopullisen tuomion kuitenkin vasta, kun olen maistanut vielä muutaman muunkin version.

Pizzailun jälkeen päätin kävellä Brooklynin halki majapaikkaan Bushwickiin. Se ei välttämättä ollut kaikkein hohdokkain ideani matkan varrella, mutta tulipa nähtyä satama-aluetta, vanhoja teollisuusrakennuksia sekä juutalaiskorttelit samalla reissulla. Olin tarkoituksella valinnut pariksi seuraavaksi yöksi vähän edullisemman majapaikan paikallisen aikuisrockarin vanhasta betoniloftista ja vaikka pieni alkujärkytys meinasi iskeä jo vähän väsähtäneeseen reissaajaan, oli kokemus juuri sitä mitä haettiin. Epämukavuusalueen reunalla nukuin pitkät yöunet ja valmistauduin koluamaan Brooklyniä hipsteritutkan alla. Rakennusta vastapäätä löytyi heti viehättävä City of Saints -kahvipaahtimo, jossa nautin ensimmäisen kupin joeta ja suunnistin kohti Williamsburgia. Second breakfast latte löytyi The Beanistä ja sitä siemaillessa naputtelin samalla ihan muina minimalisteina tämän bloggauksen ja kuvittelin sulautuvani paikallisten joukkoon. Läppäreitä naputellaan, viereisessä pöydässä ommellaan ja sitä seuraavassa piirretään. Kyllä kai näinkin voisi elää.

Paljon kuvia ja videoita instastoryssa.

Minimalisti matkustaa kevyemmin

Olen tehnyt kesäloman aikana muutaman reissun kotimaassa ja tietenkin pyrkinyt mahdollisimman vähiin matkatavaroihin, jotta matkailu olisi mutkatonta ja kantamukset kevyitä. Mukanani on ollut siksi vain keväällä hankkimani Kånken Mini -reppu, johon mahtuu kaikki mitä oikeasti tarvitsen. Lähes viikon mittaisesta Helsinki-Lahti-Tampere -kierroksesta selvisin vaihtovaatteiden osalta kolmella t-paidalla ja alusvaatteilla. Jalassa minulla oli farkut, joiden lahkeita saa kuumina päivinä käännettyä muutaman kierroksen. Päällä farkkupaita ja mukana takki. Vaatteiden lisäksi repussa oli iPad ja pesutarvikkeet. Majoituin reissussa ystävien luona, joten pyyhettä en pakannut mukaan.

Suurin haaste ja harminaiheuttaja matkassani olivat hiukset ja niiden laittaminen. (Tiedän, ahdistuksen määrä on vakio ja elämäni ongelmat pieniä!) Olen nimittäin melko fanaattinen kampaukseni suhteen ja sen hyvyydellä on suora korrelaatio mielialaani. Viime vuosina olen tottunut käyttämään päivittäin hiustenkuivaajaa enkä enää osaa säätää tukkaani kuosiin ilman sitä. Kaikissa yöpaikoissani ei ollut kuitenkaan kuivaajaa käytettävissä, joten osa reissupäivistäni meni bad hair dayn merkeissä. Minua ärsytti se, että hiukset eivät olleet hyvin. Ja ehkä vielä enemmän minua ärsytti se, että se ärsytti. Harkitsin hetken jopa kokoontaitettavan matkahiustenkuivaajan hankkimista. Koska en kuitenkaan halunnut ostaa mitään lisää, piti ongelmaan löytyä toisenlainen ratkaisu.

Minulla oli parin edellisen vuoden ajan vuosijäsenyys M Room -parturiin ja kävinkin melkein kerran viikossa siistityttämässä kampauksen kuntoon. Keväisen elämänmuutoksen ja minimalismin tavoittelun myötä lopetin myös jäsenyyden ja ajattelin harventaa parturikäyntini yhteen kertaan kuukaudessa. Silti vuositasolla hiustenleikkauksiin kuluisi melkein neljäsataa euroa rahaa. Päätin ratkaista molemmat ongelmat samalla kertaa ja luopua hiuksista lähes kokonaan. Useamman kuukauden ajan olin oikeastaan jo salaa flirttaillut ajatuksen kanssa, mutta en ollut kuitenkaan ollut vielä valmis hiuksettomuuteen. Hassua, miten naurettavan kiintynyt sitä voi olla omaan turhamaisuuteensa. Ryhdistäydyin ja otin viimein kylpyhuoneen kaapista trimmerin kauniiseen käteen, säädin pituudeksi viisi milliä ja annoin koneen hoitaa kampaukseni standardoinnin.

Nyt olen ensimmäisellä täysin hiusongelmattomalla parin päivän reissulla ja hämmentyneen onnellinen huolettomuudesta, joka siitä on seurannut. Hiukseni ovat joka päivä yhtä hyvin (tai huonosti) eikä minun tarvitse huolehtia niiden pesusta, kuivauksesta tai säätämisestä. Riippumatta siitä olenko nukkumassa, uimassa, hattu päässä, vesisateessa tai puku päällä, on kampaus aina kunnossa. Kaiken lisäksi säästän aikaa, vaivaa, rahaa ja tilaa repussa. Hyvistä ja kivoista asioistakin voi helposti tulla raskaita taakkoja, joita kannamme mukana. Kun uskallamme päästää niistä irti, tulee matkanteosta paljon leppoisampaa.